Sinne bussilla ja kävellen takaisin — Kurjenrahkan kansallispuisto

Mikko, Kuninkojan myymälä.

Muutamia vuosia sitten päätin töiden jälkeen lähteä viettämään viikonloppua vaelluksen merkeissä. Koska aikaa oli vain viikonloppu eikä minulla ollut autoa käytettävissä, suunnittelin reitin niin, että pääsin vaeltamaan mahdollisimman läheltä kotia, mutta vaihtelevissa maastoissa. 

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailuja

Perjantaina töiden jälkeen lähdinkin siis bussilla Tortinmäkeen ja ensimmäisen yön vietin Vajosuon laavulla tulistellen. Seuraavana aamuna jatkoin matkaa etelään Kuhankuonon retkeilyreittejä pitkin. Siellä maisemaan kuuluvat niin suot, aarniometsät kuin metsätietkin. Kuhankuonolla oli paljon puolukoita ja poiminkin niitä ainakin litran tyhjään juomapullooni retkievääksi.

Seuraavaksi vastaan tulleesta Ruskon Käärmelähteestä täytin vesipullot ja jatkoin matkaa Kervan laavulle. Koska ilta oli vielä nuori, päätin jatkaa vielä Maskun Linnavuoren eräkeskuksen kautta Kullaanvuoren laavulle yöksi. Sieltä tallustelin sunnuntaina Kauppakeskus Myllyn kulmille ja siitä kotiin Turun Patterihakaan. Tein siis noin 65 km vaelluksen viikonlopun aikana vain päätyäkseni kotiin.

Tämä reissu oli lähiretkeilyä parhaimmillaan. Viikonlopun aikana ei ehdi lähteä kovin kauas enkä näe, että sille olisi tarvettakaan. Julkisilla kulkiessa ei tarvitse palata autolle eli voi lähteä yhdestä paikasta ja sitten vaikka kävellä kotiin asti.

Kannan yleensä mukanani louetta siltä varalta, että laavut ovat täynnä tai muuten tarvitsen hätämajoitusta. Tällä reissulla sille ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan yövyin molempina öinä yksin laavussa. Kuljin 35-litraisella repulla, joten mitään ylimääräistä tavaraa mukaan ei olisi mahtunutkaan.

Kelit olivat viikonlopun ajan kostean syksyiset, mutta vielä oli yllättävän lämmintä kuitenkin. Turhaa kannoin kuorivaatteita mukanani, kun kunnon sadetta ei saatu missään vaiheessa viikonlopun aikana. Kunnolliset vaelluskengät olivat vauhdin tae myös tällä reissulla. 

Ruokiin en erityisemmin tällä ex tempore -retkellä panostanut vaan söin valmiita pussiruokia. Tällaisessa reissussa kannattaa aina muistaa täyttää vesipullot, kun siihen on mahdollisuus. Täällä etelässä niitä puhtaita tunturipuroja ei taida olla ihan yhtä tiuhaan kuin pohjoisemmassa.

Alunperin yritin houkutella muutamaa kaveria mukaan tälle seikkailulle, mutta kun kenellekään ei sopinut, päätin lähteä itse. Parasta yksin vaeltamisessa on ne jutut – itsensä kanssa on helppo olla samaa mieltä. Omat ajatukset kirkastuvat hiljaisuudessa ja kiireettömyys palkitsee.

Toivon, että tästä seikkailusta joku saa kimmokkeen lähteä tekemään pidemmän vaelluksen ihan täällä etelässäkin. Täältäkin löytyy pitkiä, vaihtelevan maaston reittejä. Eivät ne ehkä Lapin tuntureiden veroisia valokuvauskohteita ole, mutta upeita luontoelämyksiä sielläkin saa. Ja Kurjenrahkassakin moni jää kiertämään vaan Savojärven kierrosta eikä lähde tuntemattomille poluille etsimään uusia reittejä. 

Rohkaisen myös ihmisiä toteuttamaan joskus jopa hullujakin ideoita ja uskaltautua lähtemään vähän epätavallisemmillekin reissuille. Seuraavalle seikkailulle minä lähden yhdessä vaimoni kanssa. Suuntaamme Saariselälle vaeltamaan ihan kahdestaan. Sieltä ei sitten niin vain päädytäkään kävellen kotiin asti.

Julkaistu: 4.10.2021Muokattu: 17.1.2025