Seikkailijan elämää

Vajaa 10 vuotta takaperin huomasin, että elämä on liian lyhyt vain elääkseen “normaalia” elämää. Elämästäni puuttui jotakin ja se oli seikkailut. Seikkailijan elämä on hyvinkin valtavirrasta poikkeavaa ja mieleni teki lisätä otsikkoon vielä “tietäjät tietää”.

Kun kaikki lomat ja vapaat menee vaellus- ja melontaretkillä ja vapaa-ajalla suunnittelee vain uusia reissuja, pitää muut sinua äkkiä vähän kahjona. Kun sinulle on painajainen viettää lomaa etelän hiekkarannoilla tai Lapin mökkikylässä keskellä turistikeskusta, on hullunpaperit jo melkein hallussa.

Rahat ei menekään uuteen autoon tai suoratoistopalveluihin, ne sijoitetaan harrastuksiin – eli retkeilyvälineisiin.

Kun et halua mennä lähelle asutusta ja vietät yösi mieluummin syrjäisen tien poskella ja kaivat mieluummin ruokapusseja auton takaluukusta ja käytät saniteettitilana luonnon tiloja, olet ehkä itsekin seikkailija.

Seikkailuja on tietysti erilaisia, jollekin voi olla iso seikkailu lähteä ylipäätänsä kodista ulos. Minulle se on sitä, kun nostaa rinkan selkään ja painelee luontoon mahdollisimman syvälle erämaahan.

Minulle tärkeää on saada seikkailla vaimoni kanssa. Yksin tunnen yksinäisyyttä, mutta kahdestaan olemme täysi, olemme kaksikko, joka pitää toisistaan huolta ja auttaa, kun toinen tarvitsee apua.

Joskus vaan riittää, että toinen on mukana henkisesti. Kun vaimoni kokee samat asiat minun kanssani yhtä aikaa ovat omatkin kokemuksenikin jotenkin voimakkaampia. Jaettu ilo on paras ilo.

Alkuun myös luulin, että jos olemme vain kahdestaan, niin nautimme eniten. Onneksemme löysimme kuitenkin samanhenkisiä ystäviä ja yllätykseksemme huomasimme, että hyvällä porukalla seikkaileminen onkin vielä siistimpää!

Miksi sitten haluan keskelle erämaata? Ehkä se on se rauhallisuus ja paikat, jossa saa olla aivan rauhassa. Ne maisemat ja lähes koskematon luonto. Paikkoja, joissa ei ehkä ole juuri kukaan käynyt.

Mielestäni Pohjoismaiden hienommat nähtävyydet on luonnossa. Meillä on uskomattoman kaunis luonto. Meiltä löytyy niin uskomattoman hienoja paikkoja, joista kukaan ei ole kuullutkaan ja joskus niistä ei haluta kertoakaan.

Varmasti paras päätös oli aikoinaan ostaa packraft, eli ilmatäytteinen kumivene. Tämä avasi aivan uuden ulottuvuuden, kun vesistöt eivät ollutkaan enää kierrettäviä esteitä, vaan kulkuväyliä. Pääsimme paikkoihin, jonne ei muuten oikein ole pääsyä. Saimme kokea asioita, joita ei ilman packraftia olisi päässyt kokemaan.

Yöt ja pimeät hetket on varsinkin kesällä erittäin maagisia. Yötön yö erämaassa on sellainen kokemus, jonka jokaisen pitäisi päästä kokemaan.

Osa erämaaseikkailijoista nauttii itse rankasta suorituksesta ja haluaa saada paljon kilometrejä sekä siirtyä nopeasti paikasta toiseen. Itse nautin hiukan rauhallisemmasta tahdista ja olen enemmän nautiskelija. Ehkä eniten tykkään leirielämästä ja siellä kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Tulee juteltua asioita, joita ei varmaan muuten tulisi mieleen.

Vaikea valita mikä on suosikkipaikkani, pidän siitä että joka kerta pääsee tutkimaan uusia paikkoja. Alueena yksi maagisimmista on kuitenkin Lappi ja etenkin Ruotsin Lapista löytyy upeita alueita.

Ei se Norjakaan paha paikka ole. Lapissa käydessä teemme usein jonkin Road Tripin myös Norjan puolelle. Teimme kerran kuukauden pituisen Road Tripin Pohjois-Norjaan, jolloin vain pääosin tiedustelimme paikkoja ja niitähän löytyi!

Tarvitseeko kuitenkin aina lähteä Lappiin asti seikkailemaan? Ei missään nimessä, myös omasta lähimetsästä saa seikkailua aikaiseksi. Monella muutenkin jää lähialueen paikat tutkimatta ja vaellusreissut suuntautuvat aina Lappiin.

Asumme nykyään Turun saaristossa Paraisilla. Meillä aukeaa aivan mahtava luonto jo kotiovelta. Aina ei tarvitse autoakaan, vaan fillarilla saa melkein paremmat seikkailut aikaiseksi. Meillä on se etu vielä, että voimme ottaa packraftit kyytiin, jolloin saamme myös melomisen mukaan kuvioon.

Juhannuksenakaan ei tarvitse omaa mökkiä, kun polkaisee merenrantaan, meloo autioon saareen ja nukkuu kalliolla auringonlaskua ihaillen.

Järvi-Suomi on myös lähellä sydäntä, upeat vesistöt ja maisemat. Pääkaupunkiseudulta pääsee helposti junalla vaikka Punkaharjulle. Kansallispuistoja löytyy monenlaista.

Saarilta löytyvät tulipaikat ja laavut on varsinkin syksyllä todella hiljaisia.

Myös Itä-Suomi on suosikkikohteitani. Harvaan asutut itäiset kolkat on täynnä luontohelmiä. Esimerkkinä Ruunaan retkeilyalue, joka erittäin hyvin huollettu upeiden laavujen ja reitistöjen osalta ja melottavaakin löytyy. Toki ihan kivoja telttapaikkojakin siellä on…

Eikä seikkaillessa aina tarvitse syödä retkiruokaa. Pienellä luovuudella saa tehtyä retkillä samaa ruokaa mitä kotonakin. Joskus voi jopa herkutella ja syödä kuin kuningas.

En välttämättä halua viettää liikaa aika kansallispuistoissa, mutta suosikkipuistoni on varmasti Hossa. Hossasta löytää rauhallisia osia, joissa saa olla hyvinkin rauhassa.

Ruunaalta pohjoiseen ajaessa löytyy ennen Lappia vielä Oulangan kansallispuisto. Moni on kuullut Karhunkierroksesta ja se on yksi maailmanluokan reitti. Jos Karhunkierros on jo tuttu, niin alueella on paljon jokia, joita pitkin voi taittaa myös matkaa. Näkee maisemat eri kulmista ja saa olla todella rauhassa.

Ja sitten ollaankin taas Lapissa. Lappi Suomen puolella tarjoaa myös niin paljon luontokohteita, ettei niitä yhdessä elämässä kerkeä kaikki koluamaan läpi. Suosittelen tutustumaan alueisiin kaikkina vuodenaikoina ja myös kokeilemaan vaeltamisen lisäksi melomista ja hiihtämistä.

Käsivarren erämaa-alueelta löytyy samantyylistä seutua, mitä Ruotsin puolelta.

Aina ei voi kuitenkaan ikävä kyllä seikkailla. Elämä tarvitsee vastavoimia. Välillä pitää tehdä töitäkin ja kun tekee välillä muuta, niin nauttii taas enemmän seikkailuistakin. Tällä hetkellä aika menee töiden lisäksi remontissa, mutta tavoitteena on tehdä paljon lyhyitä miniseikkailuja lähialueelle polkupyörällä ja meloen. Paljon öitä taivasalla ja uusien paikkojen tutkimista.

Vaikka talvikin on mahtavaa aikaa, niin odotan kevättä innolla. Vähän ehkä on jo seikkailuja suunniteltu uutta kauttakin varten 🙂

Seikkailurikasta kesää!