Retkiluistelu on kiehtova ja keskustelua herättävä seikkailulaji. Mielikuvissa kiidetään sileillä ja aurinkoisilla jäillä halki huikeiden maisemien mutta varomattoman oloisesti. Satunnainen kokematon jäällä liikkuja haaveilisi toisaalta voivansa tehdä samoin, toisaalta hän on epäileväinen voiko laji olla turvallista. Jäältä kantautuvat yli uutiskynnyksen yleensä vain negatiiviset tapahtumat joten pelko on ymmärrettävää ja osin aiheellistakin. Huolellisella valmistautumisella, turvallisuustekijät huomioimalla ja jääoloihin tutustumalla tätäkin seikkailulajia on mukavaa ja turvallista harrastaa.
Sauvojen uittokuva on aina klassikko.
Olen, Katja Pirkkalan Scandinavian Outdoorin myymälästä ja olen luistellut yli 8 vuotta retkiluisteluseuran jäsenenä ja sitä ennen jonkin verran omatoimisesti ystävän kanssa. Lumettomampina talvina on tietenkin tullut luisteltua enemmän ja hiihtotalvina vähemmän. Laji onkin nousussa osin epävarmojen lumitilanteiden takia.
Kuten moni muukin, aloitin lajin auratuilla luonnonjääradoilla matkaluistelun merkeissä. Tällainen on minulle edelleen hyvää kuntoilua silloin kun lumi peittää alleen laajemmat jääalueet. Nopeasti ratojen ulkopuolinen jääkenttä alkoi kuitenkin kutsua luokseen. Aluksi hankin kaulalleni naskalit, mutta vielä en ymmärtänyt mitä kaikkea turvallinen jäällä liikkuminen vaatii. Yhden asian tein alusta alkaen oikein: koskaan en lähtenyt yksin luonnonjäille.
Tänä talvena pääsi Pirkanmaallakin jo lokakuussa pikkujärville luistelemaan.
Seuraan liityttyäni varusteeni paranivat ja retkiluistelu muuttui turvalliseksi. Roikuin karttojen ja satelliittikuvien äärellä ja opiskelin uuden harrastukseni pelikenttiä. Kuljin ryhmissä kuunnellen kokeneempia, opin minkälainen pauke ei hermostuta ja mitä jään laulu voi kertoa. Piikkailin paljon jäätä ja tunnistin minkälainen isku kertoo jään kantavan juuri minua ja mikä ystäviäni.
Sauvat ovat lyhyemmät kuin radoilla paljon nähtävät luisteluhiihdon sauvat. Tutkitulla jäällä luistellessani sauvat kulkevat eniten kainalossani. Otan ne esiin jos haluan varmistua jään kestävyydestä tai tasapainoavuksi jos ylitän kovin muhkuraisia alueita missä luistelupotkua on vaikea tehdä. Tärkeää on sauvan luotimainen kärki, jolla jään rakennetta ja paksuutta tunnustellaan luistelun aikana. Jään tutkiminen on keskeistä turvallisessa retkiluistelussa. Jää ei koskaan ole tasapaksua kautta vesistön, joten yhden kohdan tunteminen ei lupaa toisten kohtien kestävyyttä. Jään muodostumista on syytä opiskella ja se onkin kiehtovaa. Veden jäätymiseen vaikuttaa niin kovin moni tekijä.
Täältä löydät tuotteemme retkiluisteluun.
Tauko luodolla. Piikkaussauva on kovassa käytössä vääntynyt.
Naskalit ovat valmiudessa kaulalla. Ne pidetään niin ylhäällä etteivät koskaan jää jäihin pudotessa jääkannen alapuolelle. Turvallisinta on olla naskalit, joista voi yhdellä kädellä ottaa ensin vain toisen käyttöön, toisen jäädessä valmiuteen. Toisen käden tulisi ylettää reppuun kiinnitettyyn heittoliinaan. Ensisijaisesti jäihin pudonnut heittää liinan pelastajalle, jolloin osumatarkkuus ei ole niin tärkeää. Köyden toinen pää on valmiiksi kiinni luistelijassa. Jos pudonnut ei jaksa toimia enempää on hänet helpompi vetää nyt ylös. Heittoliina on syytä kuntotarkastaa ennen retkiä ja todeta ehjäksi.
Luisteluretkellä saattaa toisinaan joutua myös kävelemään. On kierrettävä railo maata pitkin tai vaihdettava järveltä toiselle. Paljon retkiä tehtyäni vaihdoin monoiksi BC-monot joissa on parempi kumipohja kävelyyn. Nämä vaativat teriin myös BC-siteet. BC-siteet ovat tukevammat kuin luisteluhiihdon siteet, joten todennäköisyys siderikkoon samalla laskee. Samat BC-monot menevät myös retkisuksien kanssa, jos sinulla on niissä myös BC-siteet.
Aina ei sää suosi, mutta jäälle on silti päästävä.
Luistelurepun pakkaaminen on tarkkaa työtä. Jäällä ollaan sään ja jään armoilla ja usein kaukana kaikesta ulkoisesta avusta. Reppuun pakataan täydellinen vaihtovaatekerta kuivapusseihin. Toiseen pussiin laitetaan yläosat ja toiseen alaosat. Yläosien pussi jää reppuun ylemmäksi jotta se tulee vaihdon sattuessa ensin esiin. Pussien on hyvä olla eri värisiä jotta vaatteidenvaihdossa avustavaa kaveria on helpompi ohjeistaa. Repussa on tietenkin hyvän talviretken mukaisesti lämpimänä pysyvää juotavaa ja energiapitoista evästä. Lisäksi mukana kulkee jokaisen maastoretken yleiset turvallisuus- ja mukavuustekijät kuten kartta ja kompassi, ensiapu, otsavalo, vessapussi ja varavirtaa. Mukaan on hyvä ottaa myös pieni korjaussarja varusteiden välttävään korjaamiseen kesken retken.
Ympäri maatamme on luonnonjäille aurattuja ratoja joilla tuntumaa lajiin voi hakea. Rataluistelu antaa kuitenkin vain aavistuksen lajin hienoudesta ja monipuolisuudesta. Radalle voi lähteä jokseenkin suunnittelematta. Luistimet voi monin paikoin vuokrata vasta auraajalta. Omaa perhettäni en kuitenkaan päästä edes auratulle radalle ilman naskaleita. Kyse on tottumisesta, naskalit kuuluvat jäällä liikumisen kanssa yhteen, aivan sama millä kulkupelillä jäällä liikutaan.
Harvinainen hetki runkoväylän laidalla.
Retkiluistelussa suunnitellaan retki. Kohde mietitään tutkimalla jäätietoja satelliittikartoista, pohditaan jään kehittymistä ja lumen kertymää ja seurataan tarkasti sääennusteita. Retkiluisteluseura Skrinnareissa luistelevat saavat suuren suunnitteluavun toisten jäsenten jäähavainnoista. Seurassa on myös mahdollisuus lähteä retkelle matalammalla kynnyksellä osallistumalla kokeneempien retkiluistelijoiden vetämälle retkelle.
Seikkailulajissa on turvallisinta tehdä suunnitelma aina hieman helpommaksi kuin oletetaan retkeläisten jaksavan. Myös keskeyttämismahdollisuudet on syytä kartoittaa etukäteen. Kun taitoa vasta opitaan, on seurasta iso apu. Minä olen saanut Skrinnareiden jäsenyyden kautta ainutlaatuisia ja unohtumattomia luontoelämyksiä ja tutustunut monen moneen mukavaan ihmiseen.
Kun jää on sileää ja luistimet terävät on luistelu kevyttä. Jokaisen luistelun lopuksi kuivaan luistimet rätillä ja laitan suojat paikoilleen. Meriveden kanssa kosketuksissa olleet terät on hyvä lopuksi huuhdella makealla vedellä. Aika ajoin teroitan luistimet. Teroitan itse koska olen saanut siihen opetusta ja luisteluvuosien saatossa hankkinut teroituskivet ja telineen. Myös piikkaussauvojen kärkiä voi teroitella jos isku ei enää pureudu hyvin jäähän.
Luisteluretken jälkeen, repun sisällön levittelen kuivumaan ja Ursuitin puvun käännän ympäri tuulettumaan. Kyseessä on kalvollinen vaate joten siitä on syytä pestä hiki aika ajoin pois vaikka likaa ei muuten olisi. Hien rasva tukkii kalvon hengittävät huokoset ja puku hiostaa herkemmin. Minä en hikoile niin paljon ja voin siksi pestä kuorivaatetta hieman harvemmin kuin kovasti hikoileva ihminen.
Suosittelen ehdottomasti harjoittelemaan myös jäihin putoamista, pois kiipeämistä ja nopeaa vaatteiden vaihtoa jos siihen ohjattu ja turvallinen mahdollisuus tarjoutuu. Repun sisältö tarkentuu harjoituksessa kokemuksen kautta ja pakkaaminen on sen jälkeen täsmällisempää.
Täältä löydät tuotteemme retkiluisteluun.
Minulla on aina päällä nämä:
-merinokerrasto ja sukat
-tarvittaessa toinenkin paita
-villabokserit alla tai toppahame päällimmäisenä
-Ursuit MPS välikerroskuivapuku
-tuuli- tai sadeasu puvun suojana, sään mukaan
-rukkaset, putkihuivi, pipo
-toisinaan laskettelulasit
-voit käyttää myös kypärää
-puhelin kuivapussissa
-monot
-luistimet
-naskalit kaulalla
-piikkaussauvat
Täältä löydät retkiluistelu-tuotekategoriamme.
-kaveri!
-heittoliina jonka toinen pää on kiinnitetty reppuun karabiinilla
-reppu jossa haararemmi
-mittatikku jään paksuuden mittaamiseen
-kuivapussit vaihtovaatteille
-täysi vaihtovaatekerta tai kuivapuvun kanssa luistellessa varalla paita, pipoputkihuivi ja hanskat
-taukotakki
-termospullo ja tavallinen juomapullo lisäeristeellä (villasukkakin käy)
-eväät, ruokatermos ja pitkä lusikka, myös nopeaa energiaa
-ensiapu, pelastuslakana
-kartta ja kompassi
-korjaussarja
-varavirtaa
-tulentekovälineet
-kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä
-otsavalo
-vessapussi
-rahaa jos tuleekin bussimatka kotiin tai matkan varrella on mukava ruokapaikka
Täältä löydät tuotteemme retkiluisteluun.