Polkupojat toinen etappi – Tanskasta Damiin!

Morjesta taas kaikille Route Vers la Parisin, eli Pariisinmatkan seuraajille. Olemme saapuneet nyt Amsterdamiin pitkän mutta mukavan, märän ja alavan matkan päätteeksi. Matkamme kulki Tanskasta Saksan läpi Hollannin pääkaupunkiin. Hauskaa oli, vaikkei ongelmitta selvitty. Sateilta ei vältytty, mutta onneksi kesä kuivaa. Näin toinen etappi saavutettiin ja samalla tehtiin uusia oivalluksia;

Otettuamme Tanskassa muutaman päivän levot matkamme jatkui aivan uudella tasolla. Köpiksessä meillä oli ilo viettää pari päivää Konstan tuttujen luona. Uni oikeassa sängyssä ja kunnon ruoka (muu kuin perunamuusi ja tonnikala) takasivat meille hyvät palautumiset. Aloitimme polku-urakan upean Nyhavnin varrelta.

Kööpenhaminassa ja Tanskassa pyörällä liikkuminen oli tehty hyvin helpoksi. Pyörätiet olivat turvallisia ja kulkivat kauniiden puistojen ja mukavien ranta -ja maanteiden poikki. Autot ja muut pyöräilijät ottivat meidät kiltisti huomioon ja kaikki meni hyvin, kunnes…

…Kumit alkoivat puhkeilemaan kuin salamaniskuista. Ensin meni Konstalta yksi, sitten Arskalta yksi, sitten ulkokumi, sitten sisäkumi, ja taas yksi sisäkumi. Tanskan maantiet söivät kahden päivän aikana seitsemän kumia. Tapahtunut on meille edelleen mysteeri.

Tanska tarjosi kauniit peltomaisemat aurigonlaskulla höystettynä.

Matkamme kulki Kööpenhaminasta Rødbyhavniin, josta menimme lautalla yli Puttgardeniin. Siinä tajusimme, että katos vaan, ollaan jo Saksassa!

Saksassa hommat toimi. Aurinko paistoi, kumit eivät puhkeilleet ja ruoka oli halpaa. Ensimaku saksasta oli erinomainen.

Kuljimme kauniin Lyypekin läpi kuntaan nimeltä Ahrensburg, jossa saimme olla yötä Konstan saksalaisen kaverin, Hendrickin luona. Meillä oli tarkoitus pitää tässä välipäivä, mutta emme sitä oikeastaan tarvinneet, joten otimme vain päivän etumatkan aikataulusta. Tämä tarjosi meille yhden ylimääräisen yön Amsterdamissa!

Matka Saksassa kulki kuin siivillä. Hampuri, joka osoittautui tosi isoksi kaupungiksi, lävittyi sekin nopean tuntuisesti kun säät sallivat ja tuuli kävi myötä. Hampurissa poljimme ainakin viiden eri sillan yli, kuvassa niistä pähein.

Korkeuserot olivat Hampurista länteen laskevia. Tämä tarkoitti ajoittain muutaman kilometrin pituisia tasaisia alamäkiä, joita pitkin käytännössä laskettelimme kohti Hollantia.

Siitä Bremenin rajan yli!

Parikymmentä kilometriä Bremenistä tormäsimme paikalliseen mansikkafarmiin. Ajateltiin että mansikoita oli ainakin sata, ehkä enemmänkin. Kysyimme ohikulkijalta lupaa ja saimme maistaa yhdet. Olivat herkullisia.

Muutama päivä pelloilla polkemista niin eteen tupsahti Hollannin rajan merkki. Meille myös selvisi miksi Hollannilla on vaihtoehtoinen nimi, Alankomaat…

...Tässä syy. Korkeuskäyrät näyttivät parinsadan kilometrin matkalta viiden metrin korkeuseroja. Eli, Alankomaiden nimi on Alankomaat, sillä koko alue on pelkkää alankoa. Se oli suuri ahaa-elämys.

Hollannissa pääsimme kokemaan ukonilmat. Ne eivät olleet kovin kivoja, mutta kun sää selkeni, niin pilvien ja auringon yhdistelmä sai kaiken taas kivaksi.

Selkeänä päivänä horisontissa saattoi näkyä peltojen lisäksi useita kymmeniä tuulimyllyjä.

Näin lähestytään Damia. Suomi 100 hengessä mukana.

Jaaa sitten kruisaillaankin jo Amsterdamin kaduilla.

Amsterdamissa yövymme vuokrakämpässä, sillä vietämme täällä sen verran aikaa, ja lepo tekee taas hyvää.

Palauttavat ruuat kolmen päivän ajan. Herggua.

Sitten vaan akut latautumaan pariksi päiväksi.

Amsterdamissa ollaan yhteensä kolme päivää, jonka jälkeen jatkamme matkaa läpi Belgian kohti Ranskan Pariisia. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti, kaikki menee hyvin. Suurimmat riskit ovat kuitenkin tässä vaiheessa vasta edessäpäin. Seuraava päivitys blogiin tulee noin viikon kuluttua meidän maalista, Pariisista, kunhan sinne ennätämme. Siihen asti toivotamme kaikille lukijoille taas rentouttavia polkupäiviä.

Nyt ei muuta kun pari päivää lepoa ja sitten lisää pökköä pesään!

Polkupojat kuittaa,

Arska ja Konsta