
Kuvittele itsesi juoksemassa pitkin koskematonta erämaata. Pienet tunturijärvet kimmeltävät ympärillä ja kaukaisuudessa näet lumihuippuisia vuoria. Kuvitteellinen rastipiste näkyy edessä ja katsot reitin seuraavalle rastille. Samassa kaksi valtaisaa korppia liitää ylitsesi ja tunnet tunturipuron viileyden jaloissasi. Jatkat matkaa rullaavalla askeleella kohti alarinnettä kuin metsäkauris. Maalissa olet yhtä hymyä. Fiilistelet fiilestelyn perään. Aika siistiä, eikö?Vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa pidempään Pohjois-Norjassa. Olin myyty ja halusin palata mahdollisimman pian tähän lumoavaan paikkaan. Kesälomakohteen valinta oli siis helppo ja viimeiset kaksi viikkoa sain nauttia upeista maisemista Norjan paratiisissa. Ajoimme suoraan Jukolasta Ruotsin läpi Bodøhön ja sieltä ylös Lofooteille. Suunnistimme, juoksimme, teimme lyhyitä päivävaelluksia ja nautimme leirielämästä kokkailen ja teltassa nukkuen! Aika chilliä ja mukavaa! Viimeisimpänä vierailimme Tromsan seudulla ja juoksimme myös yhdet suunnistuskilpailut. Ohessa fiiliksiä reissustamme! Loppuun olen myös koonnut hieman infoa Pohjois-Norjaan matkaaville!
Ekat juoksut ja päivävaellukset tehtiin Ruotsin ja Norjan rajalla. Noususumma oli siedettävää ja pääsimme nauttimaan tunturipurojen solinasta kevään tehdessä vasta tuloaan.
Bodon suunnistusmaastot hurmasi! Ehdottomasti mun Top 3 listaan tämä suunnistus!
Lofoottien vuoret oli pääosin melko jyrkkiä, harvoin pystyi koko matkaa juoksemaan. Toisaalta hyville maisemapaikoille pääsi kohtuu nopeasti.
Lodingen kaupungissa olisi päässyt polkemaan isompaakin pyörää. Vesi oli kaikkialla ihan älyttömän kirkasta ja turkoosia! Mielytti silmää!
Fløya huippu sijaitsi Lofoottien pääkaupungin Svolværin kupeessa. Se on yksi suosituista turistikohteista. Matkalla pääsi myös kipuamaan irtolohkareen päälle (Djevelporten). Reitti oli aika hapokas ja paikoin vaativa, mutta maisemat palkitsi.
Juhannusaatto oli ehdottomasti säiden puolesta paras päivä! Juhannusjuhliin ei päädytty, mutta kukkaseppeletyttöjä ja kokkoja tuli vastaan! Jottei liikaa makeaa yhdellä kertaa, niin poliisisetä täräytti meille mitättömästä ylinopeudesta 2000kr sakot. Että näin Norjassa.
Henningsværin kalastajakylä oli vertaansa vailla. Lofoottien Venetsiaksi kutsuttu kaupunki oli täynnä komeita puutaloja, suloisia kahviloita ja rentoa menoa. Paikka on kiipeilijöiden suosiossa läheisten kiipeilymestojen vuoksi. Kävimme fikailemassa “Lysstøperi og Cafe” -kahvilassa, joka vei voiton tarjonnan ja tunnelman voimalla.
Henningsværin urheilukenttää on hehkutettu mageimmaksi jalkapallostadioniksi. Yhdyn huutoon. Kapakala on kaupungin päätuote ja se valmistetaan ilmakuivaamalla turskaa tms. 3kk ajan. Viimeisen kuvan merisiilit oli meidän vakkari bongauskohde rannoilla.
Kvalvika Beach oli autio hiekkaranta teiden ulottumattomissa. Tunteroinen vaellettiin paikalle ihastelemaan aavaa merta.
Lofootit jäi taakse ja matkalla pohjoiseen pysähdyimme Grovfjordissa. Kävimme avaamassa kesäkauden eräälle vaelluspolulle, sillä kukaan ei ainakaan vieraskirjan mukaan ollut käynyt sielä sitten viime kesän. Syykin selvisi varsin pian kun huomasimme polun olevan lumen ja vuoristopuron vallassa. Mutta kyllä aina ylös pääsee jos sinne haluaa. Kiipeilymoodi päälle ja menoksi 🙂 Fiilis oli aika huumaava ylhäällä pilvien seassa!
Senjan saari oli yksi viimeisimmistä kohteista! Pohjoispuolisko oli aivan älyttömän upea paikka korkeine vuorineen ja jylhine rantoineen! Tie Hamnista Bothamniin oli täynnä valloittavia eväspaikkoja ja jännitystä luovia tunneleita. Pyöräilijöitä oli paljon liikkeellä!
Lopuksi muutama vinkki Lofooteille ja Pohjois-Norjaan matkaaville:
Terkuin, Eve