
Tänään vietetään ystävänpäivää ja jäin miettimään omia ystäviäni. Kun ikää on jo yli 40 vuotta, on ystäviä tullut ja mennyt vuosien aikana paljonkin. Sen jälkeen, kun hurahdin täysin retkeilyn huumaavaan maailmaan, huomasin ystävieni myös vaihtuneen saman harrastuksen parissa puuhaaviin ihmisiin.
Olen jotenkin aina tykännyt olla omassa rauhassani, ja varsinkin retkeily alkoi juuri sillä periaatteella, että pääse karkuun muita ihmisiä luonnon pariin. Vaelluksille tuli valittua kaikkein syrjimmät kolkat, joissa ei vain vahingossakaan törmäisi muihin ihmisiin.
Kaikki muuttui, kun aloitin packraft-harrastuksen ja päätin lähteä Ruotsin ensimmäiseen packraft-tapaamiseen. Olin muuttanut asenteeni enemmän seikkailunhaluiseksi ja vastasin lähes kaikkiin seikkailunkutsuihin myöntävästi. En tuntenut ennen matkaa muita osallistujia, mutta maailmani muuttuikin täysin.
Huomasin pian, että tämä harrastus olikin mukavempaa samanhenkisessä porukassa. Oli myös kiva katsella miten muut tekivat arkiruutiininsa ja huomasin, että parhaiten näitä asioita oppiikin, kun kuuntelee mitä muut ovat asioista mieltä, ja mitä vinkkejä he antoivat omista kokemuksistaan. Melko pian myös selvisi, että packrafting-harrastus haastavissa koskiolosuhteissa ei ole yksilölaji, vaan vaatii yhteen hiileen puhaltavan tiimin turvaksi.
Ensimmäisessä tapaamisessa oli hyvin vähän ihmisiä, ja laji oli vielä niin uusi Pohjoismaissa, että löysimme äkkiä syvän yhteyden keskenämme. Monesta tapaamisessa tutustumastani tulikin hyviä ystäviäni. Oikeastaan parhaita kavereitani, joiden kanssa teimme jatkossa kaikki seikkailumme yhdessä.
Olemme järjestäneet ensimmäisen onnistuneen tapahtuman jälkeen joka vuosi uuden tapahtuman, ja laajentaneet konseptia käsittämään kaikki Pohjoismaat. Toiveeni toteutui ja sain yhdistettyä Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan packraft-ihmiset samoihin tapaamisiin! Isona motivaationa oli turvallisuuskäytäntöjen jakaminen yleiseksi tiedoksi kaikille harrastajille.
Pohjoismaiden lisäksi olemme olleet mukana vaimoni kanssa kaikissa Euroopan tapaamisissa, joihin osallistumme tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Euroopan tapahtumat on pidetty perinteisesti kauniilla Soca-joella Sloveniassa.
Tapaamisissa on aina rento meininki, joissa pääpaino on uusien ja vanhojen ystävien tapaamisessa ja turvallisuuskäytäntöjen opettaminen pienissä workshopeissa.
Retkeillessä oma ajatusmaailma muuttuu monella, ja siitä ei ole yleensä paluuta. Tätä on mahdotonta selittää ihmisille, jotka eivät harrasta myös retkeilyä. Ehkä tämän takia ystäväni ovatkin nykyään kaikki enemmän tai vähemmän retkeileviä.
Hyvä ystävä pitää sinusta huolen. Hän auttaa sinua vaikka keskellä yötä, jos pyydät apua. Hän usein auttaa, vaikket pyytäisikään apua. Hyvä ystävä kannustaa jaksamaan ja on aina tukenasi. Hyvä ystävä antaa sinulle seuraa ja turvallisuuden tunnetta. Haastavalla packraft-reissulla se ei jää edes tunteen tasolle, hyvä ystävä pelastaa sinut vaarallisesta paikasta, ja sinä teet hänelle tarvittaessa saman. Tätä kutsutaan luottamukseksi.
Paras ystäväni on myös vaimoni. Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi, kun meillä on samat harrastukset, mielenkiinnonkohteet ja olemme käyneet yhdessä läpi monta suurta seikkailua ja vaaratilannetta. Pidämme toisistamme huolta.
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Pitäkää huolta ystävistänne!