Marraskuun retkivinkki — valokuvaus pimeällä

Nyt marraskuussa on pitkät pimeät illat, uhka vai mahdollisuus? Hyviä puolia on, kun auringonlasku ja -nousu on inhimilliseen aikaan ja niitä on mukava käydä ihailemassa. Pimeästä voi muutenkin nauttia otsalamppuretken tai lyhtykävelyn muodossa, mutta pimeällä valokuvaaminen vasta onkin mielenkiintoista.

Tässä kuvassa on ihminen laavulla ja lisätunnelmaa on saatu laittamalla lyhtyjä valaisemaan ympäristöä. 20 mm ISO 400 f1.8 8 s.

Vinkkejä kuvauskohteiksi pimeällä:

• Tähtitaivas ja linnunrata
• Revontulet
• Kuu
• Nuotio
• Laavun/tulipaikan tunnelma

Moni ei ole varmasti tullut ajatelleeksi, mutta kaikki nämä kuvausvinkit ovat liikkuvia kohteita, osa liikkuu hyvinkin nopeasti, osa hitaammin. Kuvaaminen onnistuu parhaiten järjestelmäkameralla, mutta myös pokkarilla tai kännykällä, mikäli saat siihen manuaalisen kuvaustilan päälle. Monessa puhelimessa on myös helppo yökuvaustila.

Tarvitset kameralle kiinteän jalustan, jossa voi säätää kuvaussuuntaa. Usein käytetään kaukolaukaisua tai viivästettyä laukaisua, jotta kamera ei tärähdä nappia painaessa, mutta jos jalusta on tukeva ja napin painaja varovainen, voi kuvan ottaa ihan nappia painamallakin.

Tähtitaivaan ja linnunradan kuvaaminen

Hyvällä kameralla saa kuvaan paljon enemmän tähtiä, mitä paljaalla silmällä pystyy taivaalta erottamaan. Käytännössä kaikki vähänkin uudemmat järjestelmäkamerat soveltuu hyvin laadukkaaseen tähtitaivaan kuvaamiseen. Eniten kuvaamiseen tekee rajoitteita kameran objektiivi. Tähtitaivaasta saa helpoiten kuvan mahdollisimman laajakulmaisella objektiivilla, yleisimmät polttovälikoot ovat 14-24mm. Tarvitset myös mahdollisimman valovoimaisen objektiivin (hyviä valovoima on f1.4 – f2.8), jolloin ISO-arvoa ei tarvitse säätää liian ylös. Korkea ISO-arvo lisää kuvassa kohinaa. Tosin nykyään kohinanpoisto on helppoa ja se ei pilaa tähtitaivaskuvia, kuten ennen.

Näin pienestä kuvasta ei virheitä heti huomaa, mutta kuvassa tarkennus on teltassa ja tähdet ovat epätarkkoja. Valotusaika on liian pitkä ja tähdet ovat hiukan viivoittuneet. 20 mm ISO 800 f1.8 30 s.

Tähdet liikkuvat taivaalla ja myös maapallo pyörii, joten kohde on hitaasti liikkuva. Eniten saat valoa tallennettua kennolle pitkällä valotusajalla, mutta jos valotusaika on liian pitkä, niin tähdet muuttuvat soikeiksi tai jopa viiruiksi. Yleisesti käytetään ns. 500-sääntöä, jolla voit laskea maksimi valotusajan.

Maksimi valotusaika (s) = 500 / polttoväli (mm)

Esim. Full Frame kameralla ja 20 mm objektiivilla → 500 / 20 = 25 s
Kroppikennolla otetaan huomioon rajauskerroin, esim. 1,5 seuraavasti:
500 / (20 x 1,5) = 16,7 s

Tällä maksimi valotusajalla kuvaa 1:1 koossa tarkkaillen löytää usein pientä tähtien viivoittumista ja osa käyttää tämän takia 400-sääntöä.

Hienoimmat kuvat tulee, kun taivaalla ei ole valosaastetta, kuu ei loista vieressä ja ilma ei ole liian kostea. Laita kamera tukevalle jalustalle ja käytä järkkärissä viivelaukaisua, niin vältät kameran liikkumisen. Kameran tarkennus pitäisi saada äärettömään, se onnistuu usein helpoiten laittamalla tarkennus manuaalille (tällöin myös pysyy siinä) katso tähtiä zoomattuna live view -tilassa, säädä tarkennusta käsin ja kun tähti on pienimmillään ja terävimmillään, on se tarkennettuna. Voit myös merkata teipillä tämän kohdan etukäteen valoisalla testattuna.

Ota ensin testikuva manuaaliasetuksilla, kameran isoimmalla aukolla (pienin f-arvo). Jos maksimi valotusaika 500-säännöllä on 25 s, kokeile ensin vaikka 20 s ja ISO 800. Jos kuva on liian valoisa, voit säätää ISO 100 ja kokeilla uudestaan. Jos kuva on liian pimeä, voit lisätä ISO-arvoa.

Linnunrata kuvattuna puiden välistä. Metsän takaa tuleva valo hiukan pilaa kuvaa, mutta toisaalta tuo siihen hiukan mielenkiintoa. 14 mm ISO 2000 f2.8 25 s.

Usein alkuun tuleekin virheitä ja ne huomaa vasta editointivaiheessa. Tämä on normaalia ja virheistä oppii. RAW-kuvilla saat eniten säätövaraa ja parhaimman tuloksen. Linnunradan löytää Suomessa marraskuussa etelä-lounaasta ja se siirtyy vähitellen länttä kohden. Linnunradasta saa upeita kuvia klo 20-23 välillä.

Voit käyttää myös tähtikarttasovelluksia: Stellarium, PhotoPills ja Sky Guide. Valosaaste haittaa kuvaamista ja valosaastekartan löytää esim. lightpollutionmap.info.

Revontulien kuvaaminen

Revontulet on “nopeasti” liikkuva kohde, tosin niiden vauhti vaihtelee ja myös kirkkaus sekä värit. Revontulista onkin haastavaa joskus saada hyvää kuvaa, kuvaamista pitää testailla ja kokemuksen kautta oppii jo hiukan arvaamaan hyvät asetukset.

Revontulet näkyy kivasti tarpista tehdyn laavun taustalla. Ihminen olisi tuonut kuvaan paljon lisäarvoa. Revontulen liike näkyy melko hyvin, koska valotusaika ei ole älyttömän pitkä. Revontulet ovat myös vihreitä, eikä kirkkainta osaa ole poltettu puhki. 14 mm ISO 400 f2.8 4 s.

Usein somessa nähtävät revontulikuvat on ylivalotettuja ja niistä on värit jo hävinnyt. Toinen mitä usein näkee, niin valotusaika on liian pitkä ja revontulen liike ei näytä enää luonnolliselta. Nämä ovat toki makuasioita ja myös oma tavoite kuvissa on kuvaajilla aina erilainen.

Hitaasti liikkuvissa revontulissa voi joskus käyttää jopa 10 s valotusaikaa, mutta usein 2-4 s antaa paremman tuloksen, tosin nämä ovat niitä makuasioita ja myös kalusto tekee omat rajoitteensa. Kun valotusaika on lyhyt, tarvitset suuremman ISO-arvon.

Tässä kuvassa hyvällä kuvauskalustolla täysin pimeä yö muuttui valoisaksi ja heikot revontulet kirkkaiksi. Revontulien liike on hiukan muhjuinen, johtuen pitkästä valotusajasta. Valo teltassa tuo kivan lisämausteen. 20 mm ISO 100 f1.8 15 s.

Revontulissa pätee samat säännöt, kuin tähtitaivaan kuvaamisessa, mutta valotusaika on lyhyempi. Voit myös tarkentaa johonkin muuhun kohteeseen, tarkennuksen ei ole pakko olla äärettömässä, voit tarkentaa puiden latvoihin, taloon, tunturiin tai laavuun.

Revontulet näkyy usein pohjoisessa, varsinkin jos itse olet etelässä. Tarvitset kuvauspaikan jossa on esteetön näkyvyys mahdollisien revontulien suuntaan. Hyviä paikkoja on avoimet maastot, kuten järvien rannat. Parhaat kellonajat on 21-02 ja aika usein revontulien aktiivisuuspiikki on klo 23-00. Voit käyttää apuna revontulikyttääjien Facebook-ryhmää ja sovelluksia, kuten My Aurora Forecast, Aurora Alerts, Aurora Now tai SpaceWeatherLive.

Kuun kuvaaminen

Kuun kuvaamisella on kiva ja helppo aloittaa yökuvaaminen. Useimmiten näkee kuvia täysikuusta, mutta puolikuut ja sirppikuut ovat myös hyviä kohteita. Kuun vaiheen voi tarkistaa esim. Ilmatieteenlaitoksen sääsovelluksesta. Kuun liikettä suhteessa maisemaan voi etukäteen suunnitella The Photographer’s Ephemeris (TPE) -sovelluksella. Tällöin voit suunnitella, koska kuu on esimerkiksi jonkin tornin tai korkean rakennuksen kohdalla.

Kuu kuvattuna teleobjektiivilla, kuvaa on rajattu. Valotusaika on aavistuksen liian lyhyt, ehkä kuusta olisi saanut vielä terävämmän. 500 mm ISO 400 f5.6 1/100 s.

Kuu on myös liikkuva kohde ja liikkuu melko nopeasti, joten jos kuvaat liian hitaalla valotusajalla, niin kuu on epäselvä. Siinä on tällöin liike-epäterävyyttä. Tämä onkin usein se syy, miksi kuukuva on epätarkka. Kuu on myös melko kirkas, joten selviät tästä helpommin, mitä tähtitaivas- tai revontulikuvissa.

Maisema ja kuu kuvassa. Tarkennus on äärettömässä, mutta tässä tapauksessa se olisi näyttänyt paremmalta, jos tarkennus olisi ollut männyssä, joka on kuvan keskiössä. 14 mm ISO 1000 f2.8 10 s.

Jos kuvaat kuvaa, johon haluat kuun ja maiseman samaan aikaan, on vaikea saada kuussa kaikki yksityiskohdat näkyviin. Etenkin, jos on todella pimeää, koska kuu on hyvin kirkas ja muu maisema tummaa. Usein tällaisissa kuvissa valotetaan enemmän maiseman mukaan ja kuu on ylivalottunut valopallo.

Kuusta saa yksityiskohtaisen kuvan pitkällä teleobjektiivilla (200-600 mm), tällöin asetukset voivat olla alkuun ISO 100, f8, 1/125s. Jos haluat maisemakuvan, jossa on kuu, voit käyttää jopa laajakulmaobjektiivia ja nostat ISO-arvoa ja käytät isompaa aukkoa (pieni f-arvo).

Nuotion kuvaaminen

Nuotio tai itseasiassa liekki on erittäin nopealiikkeinen kohde. Pitkällä valotusajalla nuotio muuttuu “hehkuvaksi” valonlähteeksi, kun taas nopealla valotusajalla saa liekin liikkeen pysäytettyä.

Nuotiossa liekit ovat epätarkat johtuen liian pitkästä valotusajasta. 35 mm ISO 400 f1.4 1/20 s.

Kokeile erilaisia valotusaikoja, jotta huomaat miten liekki muuttuu. Kokeile ottaa kuva muutaman sekunnin valotuksella ja 1/2000 sekä useampi kuva tuolta väliltä.

Tätä kuvaa ei ole otettu yöllä, mutta tässä näkee liekit terävänä, kiitos nopeamman valotusajan. 35 mm ISO 200 f1.8 1/500 s.

Laavun tai tulipaikan kuvaaminen

Hyödynnä tuli valonlähteenä ja pyydä ystäviä istumaan nuotion ympärille. Voit kokeilla nopeaa valotusta, mutta myös useamman sekunnin pidempi valotus onnistuu, kun pyydät kaikkia istumaan hetken paikallaan, täysin liikkumatta.

Laavukuva, jossa on kiva lämmin tunnelma. Huomaa taas miten nuotio on valomössöä, johtuen pitkästä valotusajasta. 14 mm ISO 2000 f2.8 4 s.

Voit käyttää lisänä otsalamppua, kuun valoa tai lyhtyjä. Pitkällä valotusajalla voit saada upeita kipinäsuihkuja. Taustalle sopii myös tähtitaivas tai jos saat vaikka revontulet. Valomaalaus on myös hauskaa, ota pidempi valotusaika ja pyydä kaveria piirtämään valolla tai tulisoihdulla kuvioita ilmaan.

Otsalampulla piirretty kuvio ilmaan. 24 mm ISO 100 f8 8 s.

Kaikki blogin kuvat on kuvattu full frame -kameralla. Yöllä kuvaaminen on todella hauskaa ja luovaa, mahdollisuuksia on paljon. Toivon mukaan näistä oli sinulle apua.