Lyngenin ja Kvaløyan randoreissu matkailuautolla

Hyvää pääsiäistä Norjasta! Щасливого Великодня (ukrainaksi )

Terveisiä Lyngenin pohjoiskärjestä! Matkaan lähdettiin alkuviikosta matkailuautolla ja suuntana tietysti pohjoinen. Ensimmäinen yö herätti minut ja Jonnan kylmyyteen tienvarsiparkissa Lapin rajalla. Pienet säädöt auton kaasulämmitykseen ja homma alkoi pelaamaan. Aikainen aamuviiden herätys palkitsi Kilpisjärvellä, jossa oli mahdollisuus iltapäivälaskuille. Kilpisjärven Keisarin vinkeillä löytyi mukavaa baanaa laskettavaksi Jehkaksella. Parin mäen jälkeen oli aika miettiä seuraavaa liikettä. Soitto Blumille ja nokka kohti Kvaløyan saarta Tromssan pohjoispuolella.

Påsketurin ensimmäinen päivä alkoi aamulla harmillisesti, koska Blumilla oli onneksi nopeasti ohi mennyt vatsatauti. Pääsin kuitenkin mukaan alppinisti Lauri Hilanderin porukkaan. Päivän mäki oli kurulasku Kvaløyan saarella. Parkkikselle kokoontuivat myös paikallispäälliköt Jussi Nurminen ja Jaakko Pellikka sekä hienolla matkailupakulla paikalle tullut Niklas Dahlberg. Parin tunnin skinnaamisen ja harjannekiipeilyn jälkeen valitsimme kaksi ränniä ja jakauduimme niihin. Kulmaa “Rambo” rännissä riitti aivan riittävästi ensimmäisen päivän mäeksi. Lumipakkaa oli myös syytä tarkkailla erityisen tarkasti pysyvän heikon kerroksen takia. Kun lumet oli testattu ja kaivettu, oli ensimmäisen mäen aika ja se oli todella hyvää pyydaa alas asti!

Ensimmäisen päivän mäki oikealla ja toisen päivän mäki vasemmalla

Kurun jälkeen oli luvassa vielä iltapäivärando Steinskarstindenille Jonnan, Sarin ja Niklaksen kanssa. Nousumetrejä kertyi niin, että ruoka maistui todella hyvälle ja matkailuauton kaasuhella oli ahkerassa käytössä!

Seuraavana päivänä suuntasimme Niklaksen kanssa samalle alueelle ja laskimme kuvan vasemman reunan kurun. 2/3 osaa oli hyvää lunta ja loppupätkä oli sluffannut melko reilusti, hyvä mäki kuitenkin!

Mukavia rännejä Kvaløyalla!

Rauhallinen paikka mäenlaskulle tekee hyvää sielulle! Kuva: Niklas

Iltapäivällä päätimme siirtyä kohti tuttuja mäkiä Lyngenin pohjoiskärjessä. Matka taittui Breivikeidet-Svensby lautalla ja olimme yhden yön leirintäalueen parkissa. Ohjelmaan kuului kemiallisen WC:n tyhjennystä, ruuanlaittoa ja muuta camperlaiffia. Aamulla keliennusteen katsomisen jälkeen mäeksi valikoitui Storgalten 1219m. Yksin ei tarvinnut olla, pitkänäperjantaina paikalla oli 50-100 randoilijaa!

Jonna randoilemassa, Storgalten taustalla

Nousimme aamusta Storgaltenille ja keli alkoi muuttua nopeasti huonompaan suuntaan. Suunto9 piippasi myrskyvaroituksen merkiksi, mutta selkeässä maastossa jatkoimme matkaa toppiin huonosta näkyvyydestä huolimatta. Topissa keli osoitti aivan pieniä aukeamisen merkkejä, mutta ensimmäiset 200 verttiä laskettiin kellon muropolkua hyödyntäen. Onneksi alaosa oli paremmalla näkyvyydellä ja hyvällä lumella.

Topissa ei juuri maisemia näkynyt ensimmäisellä nousulla

Laskun jälkeen nousimme uudelleen lähelle toppia ja alas Storgaltenin oikealta reunalta. Saimme hyvää kenttää laskettavaksi ja kuvailin Jonnan nautiskelua alakentillä.
Harva laskukaveri olisi sitä mieltä, että parin tuhannen nousumetrin jälkeen skinnailu vielä kiinnostaa, mutta Jonna oli kiinnittänyt katseen Storgaltenin viereiseen Litjegalteniin ja lumi näytti hyvälle, joten mikäpä ettei. Bonusmäki olikin erinomainen.

Mukava iltamäki!

Nyt matka jatkuu Russelvissa vietetyn yön jälkeen etelämmäksi ja huomenna suunnitteilla seuraavat randoilut. Ensi kertaan!

Camperlife oppeja tähän mennessä:

• Hyviä parkkipaikkoja löytyy todella runsaasti randopaikkojen läheltä. Tärkeää parkkeerata auto niin, että muutkin mahtuvat. Osalla randoparkkiksista on nykyään piipparin testilaite, jolla on hyvä tarkistaa, että laite on päällä ja lähettää signaalia
• Leirintäalueita on Norjassa paljon ja niissä on hyvät palvelut, jos tarvitsee vettä, sähköä tai muuta tarpeellista
• Puuhaa on koko ajan, mutta järkevällä organisoinnilla saa elämästä helpompaa
• Pyydan metsästykseen matkailuauto on paras vaihtoehto!