Kurnuttavat sammakot ja vihainen sonni – Eksotiikkaa Hongkongissa

Annukka, verkkokaupan asiakaspalvelu

Muutamia vuosia sitten asuessani Hongkongissa minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua yliopistolla järjestettävään kurssiin, jonka nimi viittasi vuorikiipeilyyn, mutta se olikin käytännössä retkeilyn peruskurssi.

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailuja

Kurssi toteutettiin kesäkuussa, jolloin lämpötila kipuaa yli 30 asteeseen, sataa päivittäin ja koko ajan on ukonilmoja ja rankkasateita ja ilman kosteus on todella korkea. Aika haastava aika siis suomalaisiin vaellusilmoihin tottuneelle.

Retki tehtiin “paikalliseen Nuuksioon” eli Hongkongin lähellä sijaitsevalle leirintäalueelle SaiKongiin. Kiersimme leirintäalueelle metsän kautta. Jostain syystä kurssimme opettaja halusi ehdottomasti laittaa teltan pehmeälle nurmikolle vaikka minä vanhana partiolaisena bongasin hiekkaisan kohdan, jonne olisin itse halunnut teltan pystyttää.

Tämän seurauksena, kun yöllä alkoi sataa kaatamalla vettä, nurmikko ei imenyt sitä ja teltan pohja lainehti vettä. Koska teltassa oli todella kuuma, nukuimme ilman makuupusseja alustojen päällä ja veden noustessa teltan pohjalle nukuimme yömme käytännössä lätäkössä. Teltassa oli äärettömän kuuma, mutta moskiittojen takia emme voineet nukkua ulkona. Vanhassa kupoliteltassamme ei ollut muita tuuletusaukkoja kuin yksi ulko-ovi. Tuulta ei ollut juurikaan, joten ilma seisoi ja kuumuus ja kosteus vain lisääntyivät.

Siinä sitten valvoimme hikisinä yötä ja jotta tunnelma olisi ollut täydellinen, aloittivat paikalliset sammakot vielä kurnutuksen, joka jatkui läpi koko yön. Kuuntelimme sammakoiden kuorolaulua aamun pikkutunneille asti ja nukuimme ehkä noin tunnin koko yön aikana. Käytimme sitten yön filosofisiin keskusteluihin ja kaikesta huolimatta yö kului suhteellisen rattoisasti.

Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen pakkasimme kamamme märkinä rinkkoihin ja lähdimme tutustumaan lähimaastoihin. Maisemat olivatkin yön uhrauksien arvoiset – kunhan vaan ensin pääsimme merenrantaan niitä ihailemaan.

Sinne piti nimittäin kahlata kainaloon asti ulottuvan pensaikon läpi kapeaa polkua pitkin. Homma sujui muuten ihan hyvin, mutta samalla kapealla polulla oli villin lehmälauman johtaja-Sonni, joka polki jalkaansa ja käyttäytyi uhkaavasti. Peräännyimme ja sukelsimme puskien sekaan kiertääksemme lehmälauman ja vihaisen Sonnin.

Palattuamme rannasta pysähdyin pusikkoon sitomaan kengännauhoja ja laskin vesipullon kädestäni. Sillä seurauksella, että hieno Nalgenen pulloni lepää varmaan edelleen siellä lehmälauman keskellä, sillä en halunnut enää ohittaa kiukkuista sonnia uudelleen eikä vaikeakulkuinen reittikään houkutellut pullon hakureissuun.

Paras aika vaellella noissa maisemissa olisi syksyllä, jolloin Hongkongissa on suhteellisen viileää ja kuivaa. Mahtavinta koko reissussa olivat ne aivan mahtavat maisemat, joissa vaelsimme ja seura. Löysimme meren rannasta pienen poukaman, jossa oli jylhien rantojen suojassa jäljellä vielä pala villiä luontoa isojen kaupunkien puristuksessa.

Vaikka reissun yöpyminen oli lähinnä tuskaisaa, asiaa korjasi yökävelyllä ihailemamme Hongkongin upea tähtitaivas, joka normaalisti peittyy valosaasteeseen. Luonnon upea spektaakkeli oli myös paikallinen ukonilma, jossa salamat liikkuivat vaakatasossa pilvestä toiseen. Vaikka retki ei ollut missään mielessä mukava, se oli todellakin mieleenpainuva.

Seuraavalle vaellukselle noissa maisemissa valitsisin keliin sopivamman teltan. Meillä olisi pitänyt olla verkkoteltta ja tarppi pitääksemme sekä moskiitot että sateen loitolla, mutta mahdollistaaksemme hyvän tuuletuksen. Paljon matkustaneena kuljetan mukanani vain vähän tavaraa ja tälläkään yhden yön retkellä minulla ei ollut mitään turhaa mukana. Ruokaa laitoimme Trangioilla otsalampun valokeilan valossa. Tulipahan todistettua, että kiinalaiset herkut syntyvät helposti myös Trangiassa.

Voin lämpimästi suositella vaeltamista ja ensikertalaiselle vaikka päiväretkiä HongKongissa. Maisemat ovat todella upeita ja pienelläkin patikoinnilla pääsee metsään ja rinteille pois urbaanista ympäristöstä. Reitin pituuksia voi helposti vaihdella. Itse olen tehnyt pisimmillään vähän alle 30 kilometrin vaelluksia. Näissä maisemissa pääsee sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole muita ihmisiä – tämä on hyvää vastapainoa kaupungin suurelle väkijoukolle. Mutta suosittelen menemistä siis syksyllä, syyskuun lopusta noin helmikuun loppuun on täydellisen kuiva kausi vaeltaa noissa maisemissa.

Hongkongissa vaeltaakseen ei välttämättä tarvita opasta, sillä reitit on merkitty todella selvästi. Yksinään en kuitenkaan suosittele lähtemään vaan porukassa. Hyvin merkittyjä reittejä löytyy ihan netistä. Dragon’s Back ja Lion Rock ovat tosi suosittuja, helposti löydettäviä reittejä. Molemmat ovat korkeuserojen takia haastavia, mutta lyhyitä reittejä, joissa on upeat maisemat. Jos jotain haastavampaa kaipaa, niin suosittelen kokeilemaan osaa Pat Sin Lengistä (kahdeksan kuolematonta harjannetta). Kokonaankin tuon reitin ehtii tekemään päivässä mutta kiipeäminen vaatii kovaa kuntoa.

Vettä pitää olla mukana paljon, mutta sellaista vettä jossa on mineraaleja (ei tislattua vettä) Urheilujuomaa on myös hyvä olla mukana, siis sellaista, joissa on noita suoloja. Vettä ei voi ottaa mistään luonnonvesistä. Reppu, juomapullo ja hyvät kengät mahdollistavat jo bussista pois hyppäämisen vuoren rinteellä ja kiipeämään lähtemisen vaikka extempore.

Seuraava seikkailuni kohdistuukin taas Hongkongiin ja samalla reissulla ajattelin mennä Koreaan. Olin Etelä-Koreassa aiemmin viisi viikkoa turistikamoilla ja silloinkin päädyin vahingossa metsään. Tällä kertaa ajattelin varustautua vaelluskamoilla ja ihastella kunnolla paikallisia maisemia.