Kevät koitti Verppariinki, the pow days are over……

 

            Muutama viikko sitten kelpas vielä pöllytellä! Kuvassa Luli. 

Ylöspäin lumiaavikkoa, lunta ja hiljaisuutta riitti.

Jahas, laiska bloggaaja on takas! Jos talvi on kulkenu vauhdilla niin vielä vauhdikkaammin on saapunut kevät Verbieriin. Maaliskuun puoleen väliin saakka saatiin nauttia hyvistä (=lumisista) keleistä, ja monta pyydapäivää mahtu vielä tällekkin kuukaudelle. Jossain vaiheessa sitä alko jo miettimään, että eikö nää dumpit koskaan lopu?? Mutta loppuhan ne, jo reilun viikon päästä noista ajatuksista sai lähteä hikoilemaan lumen perässä! Toisaalta on aika mukavaa kaivaa tourauskamat alle ja suunnata vähän kauemmas keskuksesta. Kevätfiilis tulee itellä skinnaillessa, täällä kun skinejä ei paljoa talven aikana tartte kun haikit taittuu usein sukset repussa. Yhtenä aurinkoisena päivänä sullottiin skinit reppuun riiraidikaveri Lulin kans ja lähdettiin tehokkaalla kahen naisen tiimillä Mont Fortin takapuolelle katteleen josko löydettäis jotain mukavaa. Lulilla oli mielessä hyvä herkkupaikka vähän kauempana, joten ei muutaku ensin laskemalla niin pitkälle kun pääsee ja sen jälkeen skinit alle ja ylämäkeen. Ihan hirveästi ei kuitenkaan hikoilla tarvinnu, reilu tunnin skinnaus jäätikön toiselle puolelle ja varjon puoleista mäistä löyty hyvää, kuivaa ja laskematonta kenttää. Niin kivaaaa! Aika kuluu takapuolella seikkaillessa vähän liianki helposti ja traverse takas hisseille on kohtuu pitkä, joten aika hyvät hiihtokisat saatiin aikaseksi takas tullessa että ehittiin molemmat töihin ajoissa. Huippu päivä, näitä lissää!

Wihiiiii! Tähän ku pääsis takas, yhtä riemua koko päivä.

Tasamaan fiilistelyä.

Eliaksen temppukoulussa on tapahtunu myös edistystä, nyt on bäkki vihdoin hallussa. Omaksi (ja myös privaattisheipparin) ylläriksi meni se suoraan jaloilleen jo ekalla yrityksellä, hehee! Aikasempien sessareitten kaks yritystä pääty vajaana kyljelleen ja ylipyörittynä selälleen, mutta siitä huolimatta oli fiilis että ei se nyt nii vaikea oo. Kiva fiilis kun on kattellu nii paljon pätkiä missä heitellään bäkkäreitä ja nyt vihdoin tietää miltä se tuntuu 😀 #feelinglikeapro

Melko banaanille on ittensä näköjään mahollista vääntää 😀

World Telemark dayta juhlittiin porukalla ensikertalaisten kans, huippu (ja pyyda) päivä tämäkin!

Elias jokalajinmestari ekaa kertaa telluilla, meni aika hyvin……onneks ei sentää vielä paremmin ku mulla, haha!!

Puolessa välin kuuta tuli kuitenkin äkkilähtö vähän ikävemmistä syistä Eliaksen perheen luokse Pohjois-Ruotsiin, joten jätettiin Verbier viikoksi ja suunnattiin kohti napapiiriä. Samalla reissulla ehin käyä minireissun kotia Rolloonki, kevät siellä on kyllä niin kaunis! Tälle viikolle kun oltiin reissussa sattukin sitten kaikki maaliskuun tapahtumat, Ski for Minh, Boss des Bosses –kumparekisa (jossa olin Verbierin joukkueen telluedustajana) ja Chandolinin FWQ 3* kisa, jotka ois ollu mulle eka kolmen tähden kisa. Ei voi mittään, tottakai ois ollu mukavaa olla mukana kaikissa, mutta joskus käy näin. Onneksi vuoret ei kuitenkaan karkaa mihinkään ja kisoja tulee aina lisää seuraavana talvena. FWQ-kisoja ei enempää mulle tänä talvena tule, joten (kisailu)katseet käännetty tältä erää toukokuulle ja Riksuun.

Viini&juusto (+minttukaakao) bileet St. Christophilla.

Pakollinen auringonlasku vuorilla -kuva. Julia onneissaan!

Vaikka oltiin vaan viikko poissa, näytti maisema takas tullessa siltä ku oltais oltu kuukaus, joku oli vieny meiän lumet! Ehkä pieni sielu järkytty siitä niin paljon että kuumepeikko tuli kylään, joten aika iisisti on menty. Kovasti yritin kuitenki alkuviikosta suksilla käyä ku oli niin kova hinku mäkeen yli viikon tauon jälkeen. Tältä reissulta hyvä esimerkki siitä kun kaikki sujuu päin prsettä: haikilla rupes pääkopassa pyöriin, ylhäällä hanska huus heipat ja vieri koko hiton mäen alas väärään suuntaan (ei tietenkään varahanskoja repussa), ja sitten pannut naamalleen paikassa missä ei kannattais kaatua. Pitkästä aikaa tuli fiilis että nyt ei pitäs olla siellä missä on 😀 Noh elävänä tultiin alas ja lumi oli tosi hyvää, olotila tosin huus kotia pötköttään. Nyt on kuitenki taudista selvitty, hanska haettu takasin (ha) ja fiilis hyvä. Parkissaki tuli pyörittyä loppuviikosta kun oli aurinkoista ja loskaa, tosi hauskaa pitkästä aikaa. Temppukoulussa seuraavaks tavotteena opetella nosebutter ja pressejä/reilejä ”tellutyylillä” eli varpaillaan, hauskaa mutta haastavaa……..!Reissun jälkeistä pyydää hyvinki epäonnistuneen haikin jälkeen. Elias lennossa.

Rollo, laavu kaverit&kaffet. Ja koirakaverit <3

Freeriden World Tourin finaali lasketaan ens viikonloppuna täällä, joten tapahtumaa riittää. Mielessä ois myös käyä kisojen jälkeen laskeen itse kisaseinä eli legendaarinen Bec des Rosses, tänä talvena ei ookkaan vielä sen päällä tullu käytyä vapisemassa. Suunnitteilla myös #ajelutiimin suosikki eli hyttereissu!

Keväisin terveisin Late!

Ajankohtasempia terveisiä voi kurkkia instassa @latelate