Hujasen matkassa Engelbergissä

Sveitsin vuoristomaisemaa Engelbergissä

Grüezi! Tällä hetkellä puhalluttaa. Syynä voi olla eilisen hüttentourin jälkeen aloitettu after ski, joka alkoi Andermattin kylästä ja päättyi kolmen tunnin junamatkailun jälkeen Engelbergiin. Täällä on kuitenkin myös oikeasti laskettu, joten pidetään pieni katsaus mäkipäiviin ja elämään niiden ulkopuolella.

Tällä reissulla “aikuisten lastentarha” on liikenteessä kokoonpanolla Ajelutiimi, Kohdepäällikkö ja Hiihtofaija & Hujanen. Lisävahvistuksena laskureissulle saatiin myös Ajelutiimin prospect Mats Heikkinen.

Ski Lodgella aftereilla hyvällä porukalla, Prost zum Wohl!

Jouluaaton täysin itse valmistettu illallispöytä

Kun kerroin lähteväni jouluksi laskureissulle Engelbergin konkareiden kanssa moni epäili, miten selviäisin koitoksesta. Luvassa onkin ollut vauhdikkaita päiviä mäessä ja sen ulkopuolella. Alkureissusta pieni vesisade pääsi yllättämään riiraiderit, mutta siihen saatiin korjaus, kun kylään asti satoi lunta juuri sopivasti joululahjaksi!

Kohdepäällikkö Lasse Jekunen innoissaan puuteripäivästä!

Ensimmäiset päivät menivät lähinnä rinteitä laskiessa ja se teki hyvää jaloille ja mielelle. Kunnon lumisadetta odotellessa oli kiva käydä mäessä ja katsella hieman paikkoja valmiiksi. Kun lunta tuli, laskettiin Engelbergin suosittuja hissioffareita, Grossea, Mellania ja Laubia.

Laubin kentillä riitti tilaa laskea!

Kohdepäällikkö kurvailee Grossella

Kun Engelbergin ruuhkat alkoivat ahdistamaan, Kuutti ehdotti visiittiä sveitsiläiselle vuoristomajalle, Maighelshyttelle. Innostuin ideasta välittömästi ja matkustimme ensin Andermattiin, jossa pääsee hissillä 2961 metrin korkeuteen. Laskimme hyvän laskun vuoren takapuolelle ja sen jälkeen skinnasimme hyttelle.

Matkalla vuoristomajalle!

Perillä Maighelshyttellä nautittiin tukeva illallinen, johon kuului Älplermagronen, alkukeitto ja herkullinen jälkiruoka. Ruuan jälkeen vähän kortinpelaamista ja nukkumaan aikaisin, koska aamulla olisi edessä pientä kurulaskua.

Aamu valkeni mukavissa merkeissä ja lumi oli erinomaista

Lumi oli säilynyt hyvänä varjon suojassa

Pääsin reissulla testaamaan ensimmäistä kertaa Atomicin uutta SHIFT MNC13  sidettä. Siteestä tekee erikoisen se, että siinä yhdistyvät pinnisiteen keveys noustessa ja täydet alppisiteen ominaisuudet alaspäin mennessä. Ylöspäin kiivettäessä side on tech-asennossa ja se muuttuu normaaliksi alppisiteeksi, kun mennään alas. Varsinkin tämä ominaisuus oli todella mieleen, koska alppisiteellä saa parhaan laskutuntuman. Side tuntui painon puolesta kevyelle noustessa ja vaihtaminen nousumoodista laskumoodiin on tehty helpoksi.

Paino: 850 g (per side), kaksi nousuasentoa ja DIN-säätöalue: 6-13. Shift on tämän talven kovin varustepäivitys ja käytän sitä mielellään pitkälläkin randoreissulla

Hylje nautiskelemassa Oberalppassissa. Päällä käännöksiä ihailemassa Ajelutiimin tulevaisuuden vahvistus, Mats

Paikallinen erikoisuus, Apres Ski Zug, eli affejuna!

Palasimme tourilta viidellä eri junalla Kuutin ja Matsin kanssa. Aika meni leppoisasti paikallisten laskijoiden kanssa tarinoidessa ja eväitä nauttiessa. Illalla perillä Engelbergissä pääsimme vielä näkemään Henri-Aleksi Pietiläisen keikan Hoheneckissa ja moikkaamaan kavereita. Hyvä reissu siis!

Kuvassa kohdepäällikkö Lasse Jekunen lähestymässä Wendelücken randoreissun toppia  Sveitsin maisemiin ei kyllästy koskaan!  

Koko porukka toivottaa hyvää talven jatkoa Engelbergistä!

Jäljellä on vielä pari laskupäivää ennen kotiinpaluuta. Sen jälkeen tammikuu menee töiden merkeissä, mutta helmikuussa suuntana on Sionin alue Sveitsissä. Siihen asti Hujasen Matkassa blogi viettää pientä taukoa ja toivottaa kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta ja paljon pehmeitä käännöksiä!

---

Haastattelussa Hiihtofaija

Moi Faija! Olet ollut nyt yksitoista päivää reissulla, miten päivät ovat sujuneet tähän asti?

Faija: Eipä tässä – hauskaa on ollu. Kelejä on ollu joka lähtöön ja muutama oikein hyvä pyydapäivä sattunu joukkoon. Näin alkutalvesta on intoa täynnä kun ilmapallo, niin vesisadekin on ollu enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Kuka on porukan paras ruuanlaittaja ja kuka taas luistaa mielellään kodinhoitohommista?

Faija: Ööö… aika pahan laitoit. Pidän itseäni jonkinlaisena kokkina, mutta Hylkeen tuoreet sämpylät ja pastat on kova vastus. Jouluaterian valmistelussa myös muusta porukassa kuoriutui yllättäviä Jamie Olivereita. Kotitöistä luistamisesta vois ehkä diplomaattisesti todeta, että yleinen siisteys ja henkilökohtainen hygienia ei ehkä ole eläinten suurimpia vahvuuksia.

Mikä on ollut reissun kohokohta tähän mennessä?

Faija: Kyl päällimmäisenä on jäänyt mieleen randopäivä Graustockille – aurinkoinen ja tuuleton skinnaus, sekä todella hyvää lunta varjon puolella. Ja tietty A-luokan seura.

Mitä ohjeita antaisit parin viikon mittaista alppireissua suunnitteleville?

Faija: Jaa, sellasta geneeristä kaikille käyvää ohjetta on vaikea antaa. Tärkeintä omasta mielestä on oikea porukka – reissussa on tarkoitus olla hauskaa ja laskeminen sopivaa omalle tasolle. Toinen mieleen tuleva asia on maltti kelien kanssa – mother nature tarjoilee ja on otettava vastaan mitä on tarjolla. Välillä kurja vesisadepäivä voi olla superhauska laskupäivä, kun vaan löytää sopivaa laskettavaa ja käyttää mielikuvitusta.

Lopuksi, mikä on tärkein asia, mitä olet oppinut täällä?

Faija: Lähde baarista ilmoittamatta Oravalle, koska muuten ei pääse pois.