Harjoittelu ja valmistautuminen ITIiin

Vuosi taisi olla 2001 tai 2002 kun hain netistä tietoa ja vinkkejä talvipyöräilyyn. Samalla törmäsin muutamiin artikkeleihin Alaskassa käytävästä kisasta nimeltä Iditarod Trail Invitational. Lopputalvisin järjestettävä maailman pisin (1000 mailia / 1600 km) talviultramaraton kulkee samaa reittiä kuin kuuluisa koiravaljakkokisa Iditarod Trail Sled Dog Race. ITI on myös kisa jossa fatbike eli paksupyörät syntyivät. Tuolloin pelkkä ajatus siitä että voisin olla itse mukana tuntui täysin mahdottomalta. Kisassa kun jokainen osallistuja on täysin omillaan ilman järjestäjien huoltoa ja välillä joutuisi yöt nukkumaan makuupussissa taivasalla. Suuri talviselviytymisseikkailu Alaskan ankarassa erämaassa olisi äärimmäisen vaativa koitos. Osallistuminen vaatisi myös huomattavasti resursseja. Mahdotonta siis, ainakin minulle.

Mutta 16 vuotta myöhemmin lähdin kisaan jo toista kertaa. Vuonna 2015 selvitin lyhyemmän matkan 350 mailia Knik Lakesta McGrathiin. Sunnuntaina 25. helmikuuta starttasin kisan pitkälle matkalle ensimmäisenä suomalaisena.

Talvi oli kulunut harjoitellessa pääosin kotiseudulla Lounais-Suomessa jossa kunnon talvikelejä oli jälleen ollut niukasti. Joulukuun alussa kävin Lapissa Rovaniemi-Kemijärvi-Pyhä sektorilla ja ajatus oli että helmikuun alussa menisin vielä uudestaan Pyhälle tekemään viimeistelyharjoitusleirin.

Junan saapuessa torstai-aamuna Kemijärvelle sää oli mitä parhain. Selkeä taivas ja pakkasta -17 astetta. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli ajaa moottorikelkkareittiä pitkin Pyhätunturille.

Ajoin saman reitin vuosi sitten jolloin keli ei ollut nopea mutta silti hyvin ajettavissa muutamilla talutuspätkillä. Tällä kertaa reitti oli aivan hiljattain ajettu rinnetampparilla ja meno oli huomattavasti joutuisampaa raskaasta varustuksestani huolimatta.

Maisemat olivat jo lähtiessä huippuluokkaa mutta paranivat vielä entisestään tullessani lähemmäs Pyhä-Luostoa.

Päivä oli kerrassaan loistelias ja saavuin Pyhä-Luostolle hyvävoimaisena.

Seuraavana kahtenä päivänä kiersin Pyhä-Luoston kansallispuiston ympäri käyttäen kelkkareittiä tuntureiden takana ja maantietä toisella puolella.

Pyöräni Kona Wo täydessä ITI-varustuksessa:

Testasin varusteitani ja talviretkeilyrutiineja, kuten retkikeittimen käyttöä ja aterioiden valmistusta.

Yöpysin laavuilla ja testasin uutta Rab Expedition 1400 makuupussia joka tulisi olemaan tärkeässä osassa kun bivitän ITIssä:

Pimeässä ajaminen on myös oleellinen osa harjoittelua ja valmistautumista:

Harjoitusleirin viimeinen päivä oli keliltään raskas ja hidas. Se oli hyvä päätös leirille ja kokonaisuudessaan tuntui siltä että koko talven aikana olin pystynyt tekemään kaiken mahdollisen jotta maaliin pääsy ITIssä voisi olla mahdollinen.