Alkukauden kuulumisia Verbieristä

Heippahei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan talvikuulumisia Sveitsistä! Täällä puolen kirjoittelee Laura, Napapiirin leveyksiltä Verbieriin päätynyt 26-v telluvapaalaskija. Lyhyttä elämäkertaa kehiin, niin saatte kuvitella minkälainen tyyppi täällä kirjoittelee. Niin kuin varmaan jokainen enemmän tai vähemmän elämäntapalaskija, myös miekin päädyin suksille pikkutyttönä vanhempien matkassa, kotihuudeilla Rollon vuoristossa Ounasvaaralla. Sen jälkeen alppisukset pysyivät jalassa lukio-aikoihin asti, ja pohjoisen tunturit tuli viikonloppuisin hyvinkin tutuiksi, varsinkin Pyhä (paras). Vanhetessa ja viisastuessa rinnehommat ja kisailu alkoi kuitenki tökkimään, ja teki mieli kokeilla jotain muuta, jotain uutta ja kivaa. Ekaa kertaa osui vuokraamon tellut jalkaan Ylläksellä vuonna nolla kasi, jonka perään keväällä lakkiaslahjaksi tuliki sitten omat kamat. Sen jälkeen on kyykätty ja paljon! Sattumien kautta elämä vei heti seuraavaksi talveksi Steamboatiin Coloradoon, missä lunta sato, ja sato, ja sato…Siellä oli pieni tyttö fiiliksissä, ja sieltä lähti innostus myös vapaalaskuhommiin.

Droppia Brusonissa tänä talvena. Kuva Elias Henderson.

Kauden alotus Pyhätunturin maisemissa marraskuussa.

Oikea ja tunnollinen elämä (=opiskelu ja työt) jarrutti harrastelua kuitenkin seuraavat vuodet, kunnes toissa syksynä alkoi tuntumaan siltä, että nyt ois aika vaihtaa kelkan suuntaa. Joten ei muuta kuin google laulamaan ja työhakemuksia kirjoittelemaan. Suunnaksi olin valinnut Sveitsin, ihan vaan koska Sveitsi on kiva. Saksankielisiin työilmotuksiin vastaaminen ilman saksankielen taitoa ei sattuneesta syystä vieny pitkälle, mutta sitten nappas hommat Verbieristä. Kiitos tuhansien (rasittavien) brittituristien, pärjää täällä täysin ilman ranskankielen taitoa, saksasta puhumattakaan. Kamat kasaan, kämppä Verpsulista ja ei muuta ku reissuun. Nyt kun miettii, niin täysin turrena eli turistina tänne toissa vuonna saapu, ekaa kertaa koko keskuksessa ja tuttuja täysi nolla. Töissä ja mäessä porukkaan tutustui kuitenkin nopeasti ja yhtäkkiä olikin huippu, vaikkakin aika ruotsivoittonen sesonkiperhe ympärillä, ja aika paljon samalla possella jatketaan tänä talvena! Yhtään viime talven suomipossea vähättelemättä kuitenkaan 😉

Pyhällä kelpas! Hyvä päivä Jennin ja Jussin kanssa. Kuva: Jenni Kaipainen

Mont Gélelle käytiin haikkaamassa Tapaninpäivänä, hissin ollessa vielä suljettu. Lasku oli mukava ja lumi hyvää, mutta aika tarkkana sai olla kivien kanssa. Kuva: Elias Henderson

Viime talvesta hyvien laskujen, fiilisten ja kavereitten lisäksi matkaan tarttu myös jokaisen riiraiderinaisen unelma, eli ruotsalainen riiraideri poikaystävä. Eliaksen kanssa jatkettiin matkaa kesäksi Norjaan töihin, ja takaisin Verbierin huudeille saavuttiin jo joulukuun alussa. Töitä tekevänä kausilaisena perehdytys ym. hommat tapahtuu sen verran aikaisin kaudesta, että paikalla pitää olla melko ajoissa ennen sesongin alkua. Joulukuu oli käsittämättömän lämmin, ja fiilikset aivan samat ku viime keväänä huhtikuussa. “Jos sitä vähän mäessä kävis” ja iltapäivä meneeki terassilla auringossa kahvi/kaljotellessa ja backgammonia pelatessa. Toisaalta oli hauskaa tehdä juttuja, mitä yleensä tehdään huhtikuussa: aamupäivä laskemassa ja iltapäivä pihalla hengaillessa, slacklinella leikkimässä, haikkaamassa tai skeittaamassa. Mäkeen täällä pääsi silti koko ajan, välillä tosin kiviä oli enemmän kuin lunta. Melko paljon olosuhteisiin nähden tuli kuitenkin laskettua.

Ilosta sakkia haikilla! Menossa mukana Jonathan, mie, Julia ja Elias. Kuva: Isabelle Sevenheim

Joogaa ja jumppaa St Christophilla. Ei uskois, että kuva on otettu joulukuun 29. päivä! Kuva: Julia Levin

Iltapäivähengailua terassilla.

Joulun- ja uudenvuodenajan työrumba oli aika tiukka setti jälleen, joten oli jopa melkeen hyvä mieli siitä, että laskukelit oli mitä oli. Varsinkin kun noina viikkoina turret valtaa kylän. Sopivasti just kun töitten kanssa hellitti ja keskus hiljeni, niin rupes dumppaamaan. Ja sitä dumppiahan sitte riitti! Tammikuun puolessa välissä Verbierissä järjestettiin myös Verbier Freeride Week aka Treeride week. Kisattuakin tuli, siitä ja muusta lisää seuraavalla kerralla!

Ajankohtasempia kuulumisia näiltä huudeilta voi seurata myös Instagramissa nimimerkillä @latelate

T. Laura eli tyttöjen kesken Late 😉

Ready to drop. Talvi tuli kertaheitolla, mie ja sukset valmiina Brusonin tyynyihin! Edellisestä kuvasta tasan viikko aikaa tähän, hurjaa!

 

Kavereita pyydapäivänä. Norjan Sindre ja ruotsipojat Micke ja Elias mielissään, missäs muuallakaan ku Brusonissa!