Ajelukauden aloitus Kilpisjärven Keisarin tiluksilla

Marraskuun harmaa ja sateinen sää Etelä-Suomessa oli alkanut painaa Ajelutiimin poiccasten mieltä, joten eräänä iltana otimmekin puhelun ystävällemme Kilpisjärven Keisarille. Kysäisimme ottaisikohan Keisari meidät hoiviinsa ja Keisari lupasikin laittaa poiccasille oman palatsin valmiiksi. Niinpä pakkasimme nopeasti Opan riiraid-mobiilin ja otimme suunnaksi pohjoisen!

Mukavan 20 tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme heti maistelemaan Keisarin alkutalven sekretspotille. Mettäpyydaa oli tarjolla aina tielle asti! Ylempänä vuorella oli päällä kovanluokan myräkkä, joten jäimme nautiskelemaan metsän tarjoamista antimista. Metsän antimet toivat ison hymyn hylkeenpoiccasen naamalle ja Opakin myhäili alhaalla tyytyväisenä.

Reissuun olimme varanneet aikaa kuusi laskupäivää. Alkutalvesta kelit Norjassa saattavat olla hyvin vaihtelevat ja vaativat. Lumen määrä voi myös vaihdella hyvin paljon läheisilläkin vuorilla ja tämä tuli huomattua taas reissumme aikana.

Poiccaset ja Keisarin hoviseurue tarkkailemassa isojen poikien kurulaisia.

Ensimmäiset päivät menivätkin ajellessa ristiin rastiin Lyngenin seutua ja ottaessa pakkeja, joko johtuen huonosta lumitilanteesta tai kelistä. Isbjörn olut tuli tutuksi varsinkin Hylkeenpoiccaselle auton takapenkillä. Onhan se kiva ajella Norjassa ympäriinsä, katsella vuoria ja maistella olutta! Nettikin toimii nykyään tosi hyvin, mistä Ajelutiimi antaa ison peukun Soneralle!

Jos pyydaa ei löydy, niin aina voi ottaa trendikkäitä selfietä tytöille! 

Poiccaset lähdössä valloittamaan kurulaista – Taino tällä kertaa ei tarvinnut vaivautua, lumi oli hieman vähissä. 

Loppuviikosta keli alkoi hieman hellittää ja kurulaiset päätettiin myös samalla jättää kevään To Do – listalle. Valitsimmekin muutaman varman kohteen ja se kannatti!

Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui suomalaisten riiraidereiden tämän hetken suosikki skenepaikan eli Tamokdalenin.

Hylkeenpoiccanen eli tuttavallisemmin koira sai pyydavainun, kun pääsimme tarpeeksi ylös. 

Jesselaku aka ystävämme MR. RNDO nautiskelemassa Puuppolan Suksista.

Ajelutiimin vieraana ollut Niika pääsi myös pöllyttelyn makuun. 

Reissun lopun lähestyessä sääennuste lupaili aurinkoa, joten päätimme venyttää reissua päivällä. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että laskupäivän jälkeen pitäisi ajella etelään. Poiccasethan tykkäävät ajelemisesta, joten viimeinenkin mahdollisuus käytettiin ja kannattihan se!

Viimeisenä päivänä nautittiin kauniista auringosta, kyllä kelpasi koiran kinnailla!

Tyytyväiset ajelijat ja muut karvakuonot Andersdaltindenilla valmiina lähtöön.

Viimeinen päivä tarjoili ylläri hyvää pyyderskaa. Poiccasilla ja Keisarilla olikin havaittavissa isoa hymyn virnettä kasvoilla. Kuvia tällä kertaa ei otettu, koska pyydan pöllytteleminen kiinnosti enemmän!

Vika lasku takana – Opalta iso peuccu!

Ajelutiimi suosittelee: AINA kannattaa lähteä pyydametsälle pohjoiseen, vaikka sääennusteet eivät sitä parhainta snorkkeli keliä lupailisi! Hyvällä porukalla on aina mukava touhuta ja ennusteetkin ehtivät muuttua viikon aikana monta kertaa. Iso kiitos taas Kilpisjärven Keisarille: On mukava tulla kylään, kun peti on sijattu ja aamulla kyyti vie pyydalle! Koira ja Opa tykkäävät!

Joulukuisin ajeluterkuin,

Opa & Koira

P.S Muistakaahan seurata meitä myös muissa Ajelumedioissa:

https://www.instagram.com/ajelutiimi/

https://www.facebook.com/Ajelutiimi-158897774172043/