Äidin ja poikien yhteinen seikkailu

Katja, Tampereen kenkävastaava ja myymäläpäällikön sijainen.

Lähdin kolmen teinipoikani kanssa heinäkuussa autolla Pohjois-Norjaan. Ajatuksena oli yhdistää äidin halu näyttää Norjan henkeäsalpaavat maisemat pojille ja poikien halu tehdä pitkää kestävyystreeniä lomareissullakin.

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailujaan.

Eikös seikkailujen seikkailu ole sellainen, mihin otetaan lapset mukaan ja näytetään heille kädestä pitäen itselle rakkaita juttuja. Suunnitelmissa oli huikeita maisemia, reipastahtisia nousuja ja spontaaneja yöpymisiä puskaparkissa. Lupasin pojille, että rinkkaa ei tarvitse kantaa eli teimme vuortenvalloitukset pääsääntöisesti päiväretkinä ja yövyimme auton vieressä teltoissa.

Ajoimme autolla Kilpisjärveltä yli Norjaan ja kiertelimme siellä 10 päivää ilman pilkuntarkkaa matkasuunnitelmaa. Päädyimme lopulta Senjalle ja sieltä ajelimme Pohjois-Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Meillä ei ollut varsinaista yhtä kohdetta tai tarkkaa matkasuunnitelmaa, mutta olimme toki katsoneet kohteita valmiiksi ja matkan varrella etenkin nuoriso kaivoi lisää ideoita verkosta ja suunnistajina myös maastokartoista.

Reissu alkoi iltalenkillä Saanan huipulle ja matkan varrella tuli näytettyä pojille Euroopan syvin Gorsan kanjoni, Lyngenin jäätikkö ja tietysti esimerkiksi Senjan huikeat nousut.

Vietimme Senjalla loppujen lopuksi suunniteltua lyhyemmän ajan, koska siellä oli aika paljon porukkaa. Tapasimme rinteillä paikallisen suunnistajan ja päädyimme hänen opastamana syrjäisemmille poluille ja mm. viettämään ainutkertaisen yön autiolla hiekkarannalla keskiyön auringossa…

Seglalla pojat kokivat yhden reissun elämyksistä katsellessaan vuoren rinteeltä 700 metrin äkkipudotusta alas. Äidille kova paikka antaa lasten keikkua jyrkänteen reunalla, mutta päätin, että elämyksiä tänne on tultu hakemaan ja kurkkasin itse vain varovasti yli reunan.

Reissun viimeinen rutistus oli yhden yön retki Kebnekaisen huipulle. Olin joutunut muutama vuosi aiemmin jättämään huiputuksen väliin kovan myrskyn takia. Nyt olivat sää ja seura kohdillaan. Tällä retkellä pojat kantoivat mukisematta rinkat yöpymispaikalle ja seuraavana päivänä myöhäisellä teiniaikataululla valloitimme vuoren.

Upeaa oli vain ottaa teinit mukaan ja mennä ja lähteä – ilman tarkkaa matkasuunnitelmaa. Äitinä oli upeaa tarjota tällainen kiireetön elämys pojille – peseytymistä vuoristopuroissa, keskiyön aurinkoa hulppeissa maisemissa ja ihan vaan yhdessä oloa. Ja tietysti sitä kestävyysliikuntaa, jota teinit lähtivät matkalle hakemaan.

Säät suosivat meitä ja aurinko paistoi suurimman osan reissusta. Varusteina reissulla meillä oli kaksi telttaa, kaksi keitintä ja ihan perusretkeilykamppeet. Kaksi keitintä ja kunnolliset kattilat ovat neljän hengen reissussa ehdottomat varusteet. Muuten ehtii tulla sudennälkä ennen ruokien valmistumista. Ja isot varavirtalähteet teinien tarpeisiin. Teinit vetivät reissun polkujuoksukengillä, minulla oli mukana omat rakkaat vaelluskengät ja esim. Kebnekaisella niille oli todella tarvetta. Mutta tämä reissu opetti kyllä, että hyvänilkkaiset voivat huoletta huiputtaa isojakin huippuja pelkillä polkujuoksulenkkareilla.

Vinkkinä vastaavaa seikkailua suunnitteleville voisin sanoa, että pidä mieli avoimena ja ole valmiina muuttamaan retkeä tarvittaessa toisen luonteiseksi. Mekin olimme valmistautuneet esim. pitkän sadejakson osuessa tielle majoittumaan teltan sijaan sisätiloissa, mutta sää oli meille suosiollinen ja yhtä yötä lukuunottamatta teltat olivat majoitteemme. Yksin lasten kanssa liikkuessa on hyvä myöskin tehdä turvallisuussuunnitelma valmiiksi ja muuttaa sitä tarpeen mukaan myös reissun aikana.

Ennen kaikkea rohkaisen kaikkia etsimään omia polkuja perinteisten turistipolkujen ulkopuolelta. Usein näiltä poluilta löytyy ne mieleenpainuvimmat elämykset.

Hienointa reissussa viedä teinit seikkailulomalle, jossa valmiita palveluita ei ole tarjolla, mutta toisaalta on myös vapaus tehdä juuri niin kuin kunakin aamuna huvittaa. Reissu oli ainutkertainen elämys niin pojille kuin äidillekin – äidin järjestämä seikkailu, jota kukaan mukana olleista ei unohda koskaan ja johon palataan kerta toisensa jälkeen muistoissa. Luonto herätti nuorissa kunnioitusta ja opetti myös, kuinka paljon kukin on valmis luopumaan mukavuuksista kokeakseen jotain ainutlaatuista. Koko reissu lisäsi entisestäänkin luottamusta äidin ja poikien välillä ja myös poikien välillä keskenään.

Seuraavan reissuni taidan kuitenkin tehdä ilman nuorisoa ja se suuntautuu syksyiseen aallokkoon melomaan. Tulevana talvena mieli halajaa myös kaamosvaellukselle hiihtäen.