Helmikuu – Pyydaa, voltteja ja Bruson freeride

#girswhograb 😀 Pikkuhiljaa alkaa grabien ottaminen dropeista onnistua, isompien droppien kans saa tosin aika paljon treenata vielä! Peak Performancelle isot kiitokset toimivasta kuoriasusta. Kuva: Leevi

Aika paljon aikaa on ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta, joten aika skarpata ja raportoida kuulumisia menneeltä kuukaudelta! Haipakkaa on menty ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan. Säät on pääosin suosineet Verpparissa ja lunta on tullut paljon, pyydapäiviä on kertyny niin monta ettei enää pysy laskuissa mukana. Melkein joka päivälle on löytyny hyvää laskettavaa, välillä suoraan hisseiltä, välillä pienen hikoilun jälkeen. Jossain välissä kelit heitti aika lämpimäksi ja koko vuori oli korppua sokerilla -sekotusta, mutta samalla oli tuuli kasannut myös passelin lipan harjotella takaperinvolttia, joka on ollu mielessä jo viime talvesta saakka! Paikka oli täydellinen, hyvin heittävä nokka ja pehmeä alastulo, joten eiku suorittamaan. Ihan niin helposti homma ei kuitenkaan edenny, muutama pomppu piti kuumotella ennen kuin sai pään kasattua ja päätettyä mitä tekee. Uusiseelantilaisen Annan ja sveitsiläisen Elisen, jotka oli voltteileen myös ekaa kertaa, ekat yritykset oli aika kuumottavaa kateltavaa, mutta hyvällä tsempillä saatiin jokainen loppupeleissä voltti pyöriin! Elise jopa täydellisesti jaloilleen. Vaikeaa voltin tekeminen ei oo, mutta vaikeinta ainakin itelle on päättää uskaltaa. Mutta if you never go you never know…päteen aika hyvin elämässä kaikkeen muuhunki!

Pyydaa & bluebirdiä. Luli mielissään!

Behind the scenes. Pyydapäivän lopulla kun jalat alkaa olla hilloa malttaa pysähtyä ottaan yhen käännöksen istakuvia ;D Kameran takana Anna. Kuva: Elias

Ihan pelkkää puuteriunelmaa päivästä toiseen ei töissä käyvän kausilaisen elämä kuitenkaan ole, vaan raadollisesti pitää täälläkin herätä aikaisin töihin. Työnteko jakaa kausilaiset usein kahtia, osa haluaa viettää talven vapaata kokonaan, omalla kohalla ei tarvi miettiä vaihtoehtoja ku kattelee pankkitiliä ennen kauden alkua 😀 Tänä talvena teen kahta osa-aikasta hommaa, aamuisin oon eräälle perheelle ketkä omistaa loma-asunnon täällä ”chalet girl” eli kodinhengetär, iltasin levittelen öljyä hierontafirmassa rikkaisiin ihmisiin. Naprapaatin/fyssarin työlupaa ei tällä alueella saa ilman pysyvää muuttoa ja sujuvaa ranskankielen taitoa, toistaseksi en oo vielä siihen junaan aatellu hypätä. Töitä voi olla välillä paljon, varsinki loma-aikoina, ja välillä ei puolestaan ollenkaan. Hyvä puoli näissä hommissa on se, että mäkeen ehtii joka päivä! Perhe on tuttu jo viime talvelta niin ne ymmärtää hyvin jos on kova pyydakuume, hieronnat on puolestaan pääasiassa aina ilta neljän jälkeen. Hierontahommissa pääsee näkemään paljon Verbierin isoja ”mökkejä” , joissa on omat spat, leffateatterit, kuntosalit, joissaki jopa oma baari/yökerho, ja joihinkin pitää allekirjoittaa salassapitovelvollisuus isojen sakkojen uhalla ennen ku saa astua ovesta sisään. Itteään kovin tärkeinä pitäviä ihmisiä tästä kylästä kyllä löytyy, onneksi osa asiakkaista on siitä huolimatta mukavia. Verbierissä on tosiaan aika omalaatuinen meininki aina välillä.

Droppien jälkeen on välillä hyvä käyä maisteleen suksien kärkiä niin muistaa taas missä pitää painon! Kuva: Elias

Pikkuveli Leevi vauhissa.

Brusonissa jälleen, syvää ja kevyttä. Kuva: Elias

Helmikuu on ollut myös aikamoista palloilua jaksamisen kanssa, hyvää laskettavaa kun on ollut niin paljon niin on vaikea pysyä kotona ja levätä vaikka välillä ois tarvetta 😀 Perus päivänä kello soi viimeistään puoli seittemän ja seiskaksi töihin, jonka jälkeen päiväksi mäkeen, jonka jälkeen takas töihin, ja kotona on usein kasin/ysin aikaan. Monta viikkoa putkeen samalla ohjelmalla alko kyllä painaan naista ja iltasin olemaan vitsit vähissä, kunnes viikko sitte työperhe matkusti kotiin ja brittien hiihtoloma oli ohi! Samalla sain omat vanhemmat ja pikkuveljen kylään, mikä tuntu ihan lomalta itellekki.

Verbieriä parhaimmillaan. Isabelle vuorostaan kuvassa!

Isoa kenttää ja paljon lunta! Luli kruisailee.

Helmikuun vikana viikonloppuna oli Brusonin omat freeride kisat, mihin osallistuttiin parin tyttökaverin kans. Kisoissa oli myös tellusarja, mihin minua ei tosin naisena kelpuutettu mukaan ku kaikki muut oli miehiä. Mitä syrjintää!! 😀 Laskin sitten naisten suksisarjassa. Laskuja oli kaks eri seinillä, eka lasku oli hyvä siihen asti että tulin vähän takapainossa alas yhen dropin, toisella laskulla droppi minkä aattelin vetää oli täynnä hai-ansoja, eikä sopivaa take offia löytynyt. Siitä huolimatta tuli kolmas sija mikä oli kyllä kivaa, ja ois pisteet riittäny toiseen sijaan tellusarjassaki, ha! Oli mukavaa myös päästä laskemaan seinää mitä en ollu koskaan ennen laskenu, hyvää treeniä tulevia kisoja varten.

Mie, Argentiinan Luli ja puoli jenkki/britti Charlotte Brusonin startissa.

Laskukuvien lisäksi auringonlaskujaki. Täällä on niin kaunista 🙂

Ens viikolle lupailee säätiedotus taas aika isoja dumppeja, saa nähhä jatkuuko Verpparin puuterijuhlat samaa tahtia!

<3 Laura