Fiiliksiä Caminolta

Huhhuh! Nyt on Camino de Santiago kävelty ja jalat kestivät koko matkan. Takana on mahtavat neljä viikkoa Espanjassa ja reissu ylitti kaikki odotukset. Kamera meillä meni rikki heti ensimmäisenä päivänä, mutta onneksi mukana oli pieni videokamera, jolla saimme kuvailtua. Yllä olevassa klipissä onkin dramaattinen tiivistelmä reissun tunnelmista. Tarkoituksena olisi kasailla vähän pidempääkin pätkää, kunhan on aikaa käydä kuvattu materiaali läpi.

Me kävelimme Joonan kanssa ranskalaisen reitin, joka lähtee Ranskan puolelta St. Jean Pied de Portista. Kilometrejä reitiltä kertyi siis vajaat 800 ja meillä kului reitin kävelyyn 31 päivää. Kävelimme keskimäärin 25-27 km päivässä, mutta tuli sitä tehtyä muutama lyhyt päivä ja sitten niitä päälle 35 km päiviä. Ehkä jos tässä niitä yleispäteviä neuvoja yrittää antaa, niin sanoisin, että 25 km on aika hyvä päivämatka peruskuntoiselle, mutta yli 30 km saattaa välillä tuntua tuskaiselle.

Varmaan reitille lähtijät osaavat arvioida omaa kuntoansa. Varaisin ehkä 35+ päivää reitin kävelyyn kunnon mukaan, jos nyt lähtisin uudestaan. Itse ainakin sairastuin sen verta pahaan vatsatautiin, että tuli piipahdettua tiputuksessa espanjalaisessa sairaalassa ja pidettyä muutama lepopäivä jo senkin puolesta. Tässä voinkin sanoa, että hankkikaa eurooppalainen sairaanhoitokortti ennen matkalle lähtöä! Sairaalassa ei puhuttu sanaakaan englantia ja tuli esitettyä melkoinen pantomiimiesitys 39 asteen kuumeessa ja lueteltua kaikki fraasit, joita espanjaksi osaan. Korttia näyttämällä kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kokemus oli parempi kuin suomalaisessa sairaalassa keskimäärin.

Reitillä maisemat vaihtelivat mukavasti eikä poluilla ollut turhan täyttä tähän vuodenaikaan (toukokuu-kesäkuu). Kerran jouduimme kävelemään ylimääräiset 7 km seuraavan kylään ja yhden kerran tuli nukuttua alberguen keittiön sohvalla. Näillä molemmilla kerroilla meitä oli tosin neljän hengen porukka, mutta en usko että yksin kävellessä moista ongelmaa olisi ollut. Viimeisellä 200 km jengiä alkoi olla sitten enemmän ja viimeiset 100 kilometriä olivat ehkä maisemallisesti tylsimmät.

Meille tuli yllätyksenä, kuinka kylmä Espanjassa oli välillä aamuisin. Toisaalta oli ihan mukavaa tallustella aamun viileydessä, ennen kuin aurinko kunnolla nousi. Säät olivat myös vaihtelevat, välillä aurinko porotti koko päivän ja sai pälyilemään varjoisaa lepopaikkaa ja välillä satoi kaatamalla muutaman päivän putkeen. Monipuoliseen säähän kannattaa siis varautua! Ajattelinkin seuraavassa postauksessa arvioida oman varustelistani ja kertoa, kuinka onnistunut se oli.

Reissusta jäi kuitenkin aivan mahtavat fiilikset ja nyt jo tuntuu siltä, että Caminon voisi kävellä uudestaan. Nyt ymmärrän niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet koukkuun ja kävelevät Caminon useampaan otteeseen. Meillä jäi tosiaankin kävelemättä meren rannalle Finisterraan, ja se onkin tulevaisuuden haave.

-Johanna