Asuntoautolla Suomesta Alpeille: Pyydafestivaalit Engelbergissä ja ensimmäistä kertaa Galtiberg!

Kun pyöräilyt oli pyöräilty, oli aika suunnata takaisin vapaalaskun ihmeelliseen maailmaan

Ajoimme seuraavaksi Leevin kanssa Gardalta Innsbruckkiin ja kävimme Nordkettellä katsomassa reittiä kaupunkikeskuksen topista Axamsin kylään. Näky huipulla oli lohduton. Tuulen pieksämää ja auringon sulattamaa, sittemmin jäätynyttä lunta. Ei kiitos.

Päivän kohokohtana oli jyrkkä traverse skiroutelle ja sauvan pudottaminen noin 20 metriä alas jyrkkään rinteeseen. Jouduin hakemaan sen kävelyturistien katsellessa ja taputtaessa. Loppupäivästä hieman ostoksia IBK:ssa ja siirtyminen Lenzerheideen.

Lenzerheidessa ajeltiin fillareilla mäkeen ja pääsimme Atomicin ambassador laskija/kuvaaja Jan Cadoschin kanssa aamulla vuorelle ennen hissien avaamista. Tarkoituksena oli ottaa kuvia aamuauringossa ja laskea rinteitä.

Photoshoot paketissa. Mielessä hiipi jo ajatus, että olisi kiva päästä laskemaan hyvää lunta ja onneksi ennusteissa näkyi lumisateita Keski-Sveitsiin

Leevi tykittelemässä Lenzerheidessa Kuva: Jan Cadosch

Oli enää päivä jäljellä, kunnes Sara ja Jonna tulisivat lennolla Zürichiin, joten jatkoimme vauhdilla kohti kätevien kulkuyhteyksien päässä olevaa Engelbergiä. Speksasimme Leevin kanssa tammikuussa tyttöjen lennot Zürichiin, koska se olisi sopivan keskellä Alppeja, jolloin karavaani saattaisi olla lähistöllä. Osuimme tässä oikeaan ja kuivat kelit vaihtuivat saman tien, kun Sara hyppäsi mukaan. Tämän takia unohtuneet tuliaiset (ruisleipä) annettakoon anteeksi.

Sara tuli mukaan jengiin ja toi suuren lumisateen mukanaan!

Engelbergissä oli  aistittavissa valtava pyydastressi. Kerralla tuli suuri dumppi ja erikoisuutena perään aurinkoinen päivä vihaisen yläpilven kanssa noin 2000 metrin korkeudessa. Tämä tarkoitti, että yläosa oli hyvää aurinkopyydaa ja loppumatka täyttä sinkkiä. Päädyimme kuitenkin itse tekemään samaa kuin muut, eli laskettiin paikkoja sinkissä, vaikka seuraavat päivät lupailivat aurinkoisempaa keliä.

Laub. Kuva: Sara

Aamupäivän jälkeen Leevi ja Sara jäivät kuvailemaan ja laskemaan kahdestaan, jolloin mietin mitä voisin tehdä sooloreissuna ennen Petterin kanssa sovittuja iltapäivälaskuja. Vastauksena itselleni otin suunnaksi Galtibergin jäätikkölaskun, jonka 2000 metrin korkeusero tekee siitä yhden Euroopan pisimpiä off -pistelaskuja. Satanut lumi tuli kerrankin ilman tuulta ja tarttui lumipakkaan hyvin. Lisäksi päivä oli siihen asti vakuuttanut, että lumen puolesta nyt olisi oikea aika.

Lasku meni hyvin ja lopussa joutui kävelemään metsäpolkua noin 200 vertikaalimetriä alaspäin lumen puutteen vuoksi. Hyvä lasku kuitenkin, mutta omaan makuun hieman liikaa siirtymiä kallioiden alla. Yhtämittainen suorempi lasku vaatisi variantin tekemistä, mikä ei lumen puutteesta johtuen ollut vaihtoehto tällä kertaa.

Tulevina päivinä saatiin monta hyvää laskua Engelbergin perusoffareilla, varsinkin Laub tarjoili parastaan vielä pari päivää sateiden jälkeen.

Kuva: Petteri Matero

Kuva: Leevi

Juuri kun puuterilumi alkoi olla koluttua, Jonna tuli mukaan ja pääsi heti seikkailurandolle. Seikkailu siksi, että hiihdon jälkeen hissit olivat kiinni ja jouduimme skinnailemaan takaisin keskukseen. Lopuksi taksilla leirintäalueelle nauttimaan Saran ja Leevin valmistamaa risottoa.

Jonnan kanssa seikkailurandolla

Seikkailupäivä Wedelückella, alkoi myös mietintä seuraavasta paikasta.

Kun Engelbergin leirintäalue alkoi käydä liian tutuksi, valittiin seuraavaksi kohteeksi tutut Keski-Valaisin paikat ja otimme majoituksen Sierrestä. Oli kivaa vaihtelua olla vähän aikaa talossa, vaikka tilan paljous ahdisti alkuun. Kävimme juhlistamassa paikallisessa ravintolassa Saran synttäreitä ja saatiin kaksikko Jaakkola & Grönberg mukaan kesteille.

Inglewood

Keli muuttui nopeasti oikeaan suuntaan ja saimme nautiskella useamman dumpin antimia. Maaliskuu oli hyvä Alpeilla kuivemman helmikuun jälkeen. Samalla kohosi vyöryriski, eli tarkkana sai olla taas kerran.

Matkalla mestoille

Mestoilla

Kuva: Leevi

Sara ja Leevi suuntasivat kotimatkalle ja hetken mielessä oli haikeus. Reissu oli ollut erittäin toimiva ja halusimme sen myös jatkuvan sellaisena. Päätimme Jonnan kanssa jäädä vielä Grimentziin parkkiin ja törmäsimme moniin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa oli paljon hyviä laskupäiviä.

Affet camperilla. Jonna, Erik, Daniel, Koko, Philippe ja Fabian.

Zinal, Val d’Anniviers

Viimeisen viikon ohjelmaan mahtui vuoristomajaseikkailu Jonnan ja Mr. Scoren kanssa. Nousimme Vignettesin majalle Arollasta, joka on yksi omista suosikkikeskuksista. Ensimmäisen yön jälkeen kävimme Pigne d’Arollan huipulla (3796m) ja lopuksi kiersimme Jonnan kanssa Arollan jäätikön halki takaisin keskukseen. Hieno reissu aurinkoisella säällä ja saimme Jonnan kanssa hyvää jäätikköliikkumiskokemusta tulevia seikkailuja varten.

Mr. Score

Jonna Pigne d’Arollan laskulla

Pahoittelut hieman myöhään jääneestä postauksesta. Suomessa alkaa olla jo kevät pitkällä ja monen laskukausi on siltä osin paketissa. Palataan asiaan pian kuulumisilla Norjasta, missä kausi jatkuu pitkälle kevääseen.

Sveitsin Arollasta Nordkjosbotniin tiivistettynä

• Tiistai. Aamupalacroissantit boulangeriesta ja matkaan kohti Saksaa. Matkalla karavaanihenkisesti vierailu kansainvälisen pyöräilyliiton UCI:n päämajassa ja Gruyeren juustotehtaalla. Pyörälenkki Sveitsin Solothurnissa ja pieni siirtyminen Saksaan.
• Keskiviikko. Ajo Saksan halki ja Ostsee Therme -kylpylään aivan Travemünden vieressä. Laivaan, töitä, opiskelua ja laivan buffet.
• Perjantai. Suomessa, Savonlinnan kautta Joensuuhun, tavaroiden vaihto ja huolto. Leveät sukset talliin ja randosukset mukaan.
• Lauantai. Lappiin näkemään isää ja nauttimaan illaksi Tertun tekemästä illallisesta. Auton käsijarrun kanssa kamppailua ja murtsikkalenkki Levin ympäri.
• Sunnuntai. Auto huoltohalliin Nordkjosbotnissa ja sen jälkeen iltarandolle Perstindenille.

Palataan pian!

-Hujis

Norjassa ei talvi lopu, siitä lisää seuraavassa postauksessa! Kuva: Roope Avela