Testissä Lasting-merinovillapaidat Alea ja Atila

Olen Johanna ja olen töissä Scandinavian Outdoorin Kuninkojan myymälässä.

Sain keväällä testattavakseni Lasting Alea -teepaidan ja Atila-aluspaidan. Miesten vastaavat paidat ovat nimeltään Quido ja Atar. Nämä kyseiset paidat ovat Lastingin malliston ohuempia paitoja, ja olinkin innokas saamaan niistä kokemusta lämpenevässä kevätsäässä. Materiaali näissä paidoissa on sataprosenttista merinoa, ja neuloksen paksuus on 160g/m2, joka on merinoissa kevyemmästä päästä, mutta ei aivan henkäyksen ohutta.

Itselläni on vuosien mittaan ollut käytössä monenlaista erilaista merinopaitaa ja -kalsaria, mutta juuri tällaista 100-prosenttista ohuempaa merinoa minulla ei ole ollut paidoissa. Yhdet samaa laatua olevat Lastingin pitkät kalsarit minulla on, ja ne ovat olleet retkillä ja vaelluksilla minulla yöasuna. Lastingin käyttämä merino on uskomattoman sileää, silkkisen tuntuista, ja olenkin nimennyt kalsarini luksuskalsareiksi.

Kun sain Lastingin paidat käyttööni, oli kevät vielä aika viileä, ja olin ulkoillut hieman paksummissa merinoissa. Hieman arkaillen otin ohuemmat paidat käyttöön, mutta kevätsää osoittautuikin juuri hyväksi ajaksi vaihtaa ohuempaan villaan. Ei kulunut montaakaan päivää, kun jo tajusin, että minulla oli ollut Alea-teepaita päällä melkein joka päivä jossain vaiheessa. Keväällä, kun sää vaihtelee nopeasti päivän aikana, tuntui ohut merino olevan juuri hyvä alimmaksi kerrokseksi, jonka päälle oli sitten hyvä muutella muita kerroksia. Usein esim. työmatkaa pyöräillessä minulla oli aamulla päälläni pitkähihainen Lasting-merinopaita ja windstopper-takki ja merino-Buff, mutta iltapäivällä kotiin päin tullessa lyhythihaisen merinon päälle tarvitsi vain kevyen hupparin. Merinoteepaitaa käytin työmatkapyöräilyn lisäksi mm. kävelylenkeillä, metsäretkillä ja ihan arkisessa puuhailussa pihalla, kotona ja kaupungilla.

Alea-teepaidasta tuli pian suosikkivaatteeni. Olen nyt huhti- ja toukokuun käyttänyt sitä käytännössä koko ajan. Kesäkuulle tultaessa alkoi jo tulla säitä, jolloin merinoteepaita on jo ollut liian kuuma teknisen hupparin kanssa, mutta kuumuus on kyllä johtunut hupparista, ei merinoteepaidasta.

Alea-teepaidassa minua miellyttää paitsi merinon tuntuma iholla, myös täysmusta väri. Paidassa on raglanhihojen sauma päälle päin näkyvällä ompeleella, mutta paidan värisenä. Paidasta toki on saatavilla monta (tällä hetkellä seitsemän) iloista väriä, mutta oman paitani valitsin nyt hilpeän mustana. Paidan materiaalin sileys tekee pinnasta ihanan syvän mustan. Vaikka saumat on päälle ommellut ja hihat raglanmallia, ei teepaita ole minusta liikaa aluspaidan näköinen, ja olenkin käyttänyt sitä todella paljon aivan kaikkialla, aivan tavallisena lyhythihaisena toppina. Kaula-aukko naisten teepaidassa on aavistuksen isompi, ei aivan kaulan myötäinen, eli minun makuun juuri hyvä, menee hyvin monenlaiseen tarkoitukseen. Malliltaan ja mitoitukseltaan Lastingin paidat ovat aika tyköistuvia. Teepaidaksi valitsin yhden koon isomman kuin mikä on normaali kokoni, koska halusin hieman väljemmän kasuaalin teepaidan. (Myös se koko jota normaalisti käytän, olisi ollut aivan sopivan kokoinen, ja pitkähihainen Atila-paita minulla onkin normaalissa kokonumerossani.)

Kun kevät lämpeni, on pitkähihainen Atila-paita jäänyt hieman syrjemmälle käytössä. Eniten käyttöä tällaiselle ohuelle pitkähihaiselle merinopaidalle on minulla syksystä kevääseen osana kerrospukeutumista. Luulen, että kesäkauden ajaksi sille on kuitenkin käyttöä luksuskalsareideni parina telttaöiden yöasuna. Minulla on tapana vaelluksilla pitää mukana erillisessä kuivapussissa yksi kerrasto, joka on ilta- ja yöasuni ja varavaatteeni. Tämä Lastingin Atila on siihen tarkoitukseen aivan loistava, sillä ohuena ja sileänä se on erittäin miellyttävä iholla, ja lisäksi pieneen pakkautuva, mikä on aina rinkan kanssa liikkuessa hyvä juttu! Seuraavalle metsäyöreissulle otankin mukaan Alea-teepaidan liikkumiseen, ja Atila-paidan ja Ataka-kalsarit rinkkaan.