Yukiguni (雪国, engl. Snow Country)

Japani on muodissa laskupiireissä. Joka toinen suunnittelee matkaa sinne tai on jo käynyt. No, minä lähden sinne nyt. Tarkemmin sanottuna kohteina tulee olemaan Nozawa Onsen ja Myoko Kogen Naganon läheisyydessä Japanin pääsesaarella Honshulla. Näiden keskusten läheisyydestä olemme varanneet majoitukset, mutta aiomme laskea lähialueilla sen mukaan, mitä mikäkin päivä tuo tullessaan (toivottavasti paljon uutta lunta). Listallamme on ainakin varmana kohteena vapaalaskulle suosiollinen Madarao Kogen.

Kirjoittelen nyt teille yhden matkaseuralaiseni, Riitan, kanssa lyhyen silmäyksen siitä, miten varauduimme reissuun ja mitä luulemme, että olisi hyvä tietää reissulla. Katsotaan sitten, miten paljon meillä on lisättävää reissun jälkeen.

Takapenkillä Riitan kanssa Norjassa 2016 keväällä

Japow on käsite, ja sitä mekin tältä reissulta ensisijaisesti odotamme. Vaikka Japania sanotaan puuteritaivaaksi, on vapaalaskua jossain määrin rajoitettu eikä ihan joka paikassa saa edes mennä merkittyjen rinteiden ulkopuolelle. Katsotaan millaiseksi tilanne osoittautuu paikan päällä. Emme kuitenkaan usko, etteikö laskettavaa löytyisi tarpeeksi, mutta on silti hyvä tiedostaa, että kieltoja on ja niiden rikkomisesta voidaan esim. ottaa hissilippu pois. Pohdimme myös oman oppaan ottamista kummassakin keskuksessa, jotta hyvät laskupaikat ja paikalliset säännöt tulisivat tutuiksi. Emme kuitenkaan saaneet tätä aikaiseksi etukäteen, eli jää nähtäväksi selviämmekö omillamme vai etsimmekö oppaan vielä paikan päällä.

Suunnitteluiltamia pidettiin lentojen oston jälkeen muutaman kerran. Oli monta asiaa päätettävänä ja säädettävänä. Matkaseurue vasemmalta oikealle: Riitta, Juuso, pupu, Elena ja Emma

Ostimme lentoliput Tokioon viime keväänä, kun tarjous osui kivasti kohdalle, ja olemme siitä lähtien suunnitelleet reissua aika rauhallisella intensiteetillä. Ensimmäiseksi päätimme kohteet: jatkolento Sapporoon vai junalla/vuokra-autolla Naganon alueelle? Päädyimme jälkimmäiseen ilman mitään suurempaa syytä. Seuraavalla kerralla sitten voimme ostaa lennot suoraan Sapporoon ja vertailuksi tutustua kuuluisaan Nisekon alueeseen.

Seuraavaksi aloimme tutkia alueen keskuksia ja majoitusvaihtoehtoja sekä pohtia, vuokraisimmeko auton vai kulkisimmeko junalla. Näistä en höpötä enempää, koska jokainen osaa googlata ja löytää itselleen siten sopivat vaihtoehdot. Valitsemamme kohteet kerrottiin jo postauksen alussa, majoituksemme valitsimme halvemmasta päästä ja päätimme matkustaa junalla säästäen myös siinä. Majoitusten valintaa rajoitti hieman myös niiden saatavuus. Omasta mielestämme olimme hyvissä ajoin liikenteessä heti elokuun alussa. Saimme kuitenkin todeta, että siinä vaiheessa suosituimmat ja hinta-laatusuhteeltaan parhaat hostellit oli jo paikoin varattu. Hintataso on Japanissa suunnilleen Suomen luokkaa, joten keskitasoinen hotelli voi kustantaa noin 2000 euroa kahdelta viikolta ja sama summa ei välttämättä edes riitä isomman auton (lähdemme reissuun kuuden hengen voimin) vuokraan samalle ajalle. JP East Rail Pass, joka kustantaa noin 150 euroa etukäteen Suomesta hankittuna, on voimassa 14 vuorokautta, jonka aikana matkustaa voi 5 päivänä. Hinnan puolesta huokutteleva vaihtoehto, katsotaan suosittelemmeko sitä vielä reissun jälkeen.

Japanin reissua suunniteltiin tottakai sushinäpertelyn ohessa. Tällä viimeisellä suunnittelukerralla tammikuun tokalla viikolla lyötiin lukkoon viimeisetkin asiat, kuten liikkuminen ja muut pienet nyanssit. Majoitukset varasimme ”jo” elokuussa.

Sitten asiaan! Mitä meidän pitäisi tietää laskemisesta, olosuhteista, varusteista, kulttuurista ja mahdollisista rajoitteista? Olimme yhteydessä ystäviimme, jotka olivat olleet Japanissa laskemassa ja kävimme myös sähköpostikirjeenvaihtoa Pyhän hiihtokoulun kautta saamamme yhteyshenkilön, Jari Valvion, kanssa. Hän toimii alueella Elämysmatkojen oppaana (kiitos Jarille avusta, lainaan häntä seuraavassa jonkin verran). Tässä 8 huomiota, jotka koimme hyödyllisiksi:

1. Aloimme seurata lumiolosuhteita about marraskuussa, jotta osaisimme arvoida turvallisuutta lumikerrosten perusteella. Höpöhöpö! Nyt tiedämme vain, että siellä on satanut lunta ja paljon, enemmän kuin useana edellinä talvena. Turvallisuusmielessä tulemme luottamaan perussääntöön viidestä varoitusmerkistä: uusi lumi, äkilliset lämpötilavaihtelut, viimeaikaiset lumivyöryt, tuuli ja vajoamat/halkeamat. Lisäksi turvaudumme paikalliseen tietouteen, jota hankimme kyselemällä.

Ensimmäinen koepakkaus: kahdet sukset, molempiin skinit, sauvat, yhdet monot, kypärä, cramponit, kolmet hanskat, kahdet lasit, piippari, sondi, lapio, ensiapupakkaus ja varaparistot(!), selkäpanssari, pikavoiteet+nylonharja+kanttiviila, kaksi untuvatakkia (tauko- ja välikerros-), kuorikamat, soft shell -takki ym. vaatteet ja paukkureppu. Melkein oltiin painorajoissa…

2. Liikkuminen keskusten välillä: ”Omalla autolla on tietenkin näppärää liikkua, jos meinaa paljon vaihtaa keskuksesta toiseen. Junalla ei Nozawan ja Myokon alueella liikuta keskuksien välillä. Bussilinjoja kylläkin kulkee. Nozawasta pääsee bussilla ainakin Madaraoon. Myokon alueella voi 4 keskuksen välillä liikkua helposti bussilla. Madaraoon ja Seki Onseniin löytyy myös omat bussilinjat.” Nozawasta olemme kuitenkin harkinneet siirtymistä junalla Naganon kautta Myokoon, mutta emme ole vielä tarkemmin selvittäneet edes matkan kestoa. Ensimmäisen junamatkan jälkeen jää nähtäväksi, olemmeko valmiit raahaamaan paikallisjunassa tavaroitamme.

3. Vinkkejä vapaalaskuun positiivisesti suhtautuvista keskuksista: ”Madaraossa on keskuksen rajojen sisällä virallisia vapaalaskuun suunnattuja metsäsektoreita. Seki Onsen on vapaata laskettavaa koko keskuksen alueelta. Akakura Kankon toppihissiltä saa pyöritettyä hyvää metsäpätkää. Skinnaten saa jokaisessa keskuksessa lisää laskettavaa.”

Riitan kamalistaa: Kaksi lautaa, yhdet siteet, ruuvimeisseli, monot, kypärä, kahdet hanskat, lasit vaihtolinsseillä, selkäpanssari, sondi, lapio ja piippari, varaparistoja, otsalamppu, untuvatakki, merinovilla-, active dry ja fleece aluskerrastoja ym. vaatteet, kanttiviila ja nestemäinen voide. Kaikki tämä 21 kg

4. ”Suosittelen ottamaan oppaan. Näin pääsette nopeammin hyville laskuille. En tiedä teidän taustoja, mutta tietenkin omatoiminenkin tutustuminen toimii hyvällä valmistautumisella. Topokarttoja voi esim kattella: linkki
Opaspalveluja esim:
Nozawan alue: Nozawa Backcountry Tours +81-80-9083-2172, nozawaskischool@gmail.com, www.nozawaski.com
Myokon alue: http://www.dancingsnow.com
Madaraon alue: Aki, kitamura1016@gmail.com, +81 90 4461 7354″

Lähettilyyden myötä sain uudet kuorikamat, joita en olekaan kunnolla vielä esitellyt. Takki: QST CHARGE GTX® 3L JKT W ja housut: QST CHARGE GTX® 3L PANT W. Paremmaksi ei mene eli ei jää vaatetuksesta kiinni. Vanhastaan sattui löytymään niin ikään Salomonin väliuntsikka ja mukaan toki myös wind stopper soft shell nousuihin ja miksei ylimääräiseksi välikerrokseksikin tarvittaessa.

5. Omia radiopuhelimia ei kannata ottaa mukaan, koska ne ovat hyvin todennäköisesti Eurooppalaista standardia. ”Lällärit ovat parhaimmat välineet kommunikointiin vapaalaskussa. Niitä saa käyttää, jos niistä löytyy Japanin määräysten mukainen merkintä. Muussa tapauksessa ne rikkovat Japanin lakia ja voivat häiritä esim. paikallista radioliikennettä onnettomuuksien ehkäisyssä.

6. ”Muutama lisävinkki Jarilta: ”Akakura Kanko on hyvä sekä hissioffareille että skinnailulle. Seki Onsen on lumisateen jälkeen mukava paikka. Vähän laskijoita ja paljon helppoa hissioffaria. Viikonloput ovat täällä helposti ruuhkaisia. Arkena saa laskea rauhassa.”

Pakkaus lähenee loppua, kun koneen lähtöön on noin 12 h. Painorajoilla mennään, suksipussille painoa noin 22 kg, lautabägi 23 kg ja rolleri 22 kg. Reppuja ei punnittu, mutta eiköhän ne pääse alle 10 kg. Täyteen pakattuna päiväreissulle olen tainnut maksimissaan päästä tuon repun kanssa 12 kiloon.

7. Japanissa toimitaan käteisellä ja suurin kolikko on noin viiden euron arvoinen. Pankkiautomaatteja on, mutta esim. Myokossa postin yhteydessä olevalle automaatille pääsee vain klo 17 asti. Kaikista automaateista ei siis suinkaan saa nostettua rahaa kansainvälisillä korteilla. Vaihdoimme siis reilusti rahaa jo ennen matkaa.

8. Matkatavaroita voi lähetellä Black Cat -palvelulla esim. suoraan lentokentälle, minkä aiomme tehdä paluumatkalla, koska aiomme viettää Tokiossa muutaman päivän ennen kotiinpaluuta.

Reissuun lähtö on jo todella lähellä ja yksi pitkäaikaisista haaveista toteutumassa. Voiko todella sataa 1,5 m päivässä lunta? Miltä tuntuu nukkua tatamilla? Jäätyykö nämä mukavuudenhaluiset vilukissat vähälämmitteisissä majoituksissa pystyyn? Paljon kysymyksiä, joihin jännityksellä odotetaan vastausta. Päivitämme vinkit ja pakkauslistat sitten matkan jälkeen, kun meillä ehkä on jotain näkemystä asioista. Nyt kannattaa seuraavat pari viikkoa seurata instagramia ja eiköhän reissun päältä päivitetä myös tätä blogia!

Mikaela [@mizdisch] & Riitta [@tsenk0]

(kuvassa oikealta vasemmalle ja New Yorkissa 2015, nykyhetkessä jo matkalla Japaniin!)