• EUR

    HUOM! Maksu laskutetaan euroissa. Muilla valuutoilla näytetyt hinnat ovat arvioita perustuen Euroopan Keskuspankin päivän valuuttakurssiin.


    • EUR
    • SEK kr
    • GBP £
    • USD $
    • AUD $
    • CAD $
    • CHF
    • CZK
    • DKK kr
    • JPY ¥
    • NOK kr
    • PLN
    • RUB руб

Ostoskorisi on tyhjä.

Partiopolkuni

Viime kuun syyskokous oli minulle aika merkittävä päivä, sillä silloin tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä kosketuksestani partioon ja tänne on nyt päädytty.

25.9. Oli siis Olarinmäen Samoojien (OMS) syyskokous, jossa pääsin olemaan äänessä niin toimintasuunnitelman käsittelyssä kuin myös hallitusvaaleissa, sinne myös pääsinkin!
Paljon on se EVP kasvanut, joka saapui vuoden 2015 syyskokoukseen ujona, eksyneenä ja sateesta litimärkänä. Tuijotteli ympäriinsä ja ei tajunnut puoliakaan asioista, katsoi orpona vierestä, kun muut pääsivät äänestämään.

Oma fiilis ei ollut katossa, mutta silti jokin siinä iski. Jopa pintapuolisesti tylsä kokous näytti hauskalta, ainakin porukan yhteishenki paistoi läpi. “Mä haluan olla osa tätä porukkaa!”, sisäinen ääni huusi viimeistään silloin, kun kaikille pääsi juttelemaan. He tulivat reippaasti esittelemään itsensä eikä näkynyt yhtään kurtisteleva katsetta ja mutinaa: “Mitä toi tekee täällä? Tulisi tutustumaan johonkin tapahtumaan eikä tätä kokousta häiritsemään”.

Ei mikään eeppisin partiokokemus, mutta tarpeeksi hieno siihen, että kyllä se jäsenhakemus muutaman päivän sisällä lähti. Sitten tuli SamoajaEXPLO ja Vimma-viikonloppu, jossa pääsi tutustumaan oman ikäisiin partiolaisiin. Ei ollut aluksi helppoa päästä mukaan porukkaan, vaikka kaikki olivat todella ystävällisiä niin silti koki olevansa uusi tulokas, koska ei tajunnut kaikkia läppiä.

Viimeistään OMS:in samoajaretkellä tammikuussa 2016 olin löytänyt oman paikkani. Olin mukana tekemässä retken ohjelmaa ja itse retkellä flippasin ihan huolella virkkuukoukkua vuollessa, kun toiset on nähnyt sut pahimmillaan niin ei ne voi enempää järkyttyä. Mukaan retkeltä sain kasan insideläppiä, väsymystä ja iloa.

Vuoden vaihteessa alkoi myös sudenpentulauman johtaminen kahden muun johtajien kanssa. Siitä tuli nopeasti ihan suosikkihommaa, hyvä johtajatiimi ja ihanat lapset. En ole vieläkään oikein tajunnut muiden valittelua sudareista, omasta mielestä ne ovat ihan parhaita, suloisia, höpsöjä ja no välillä vähän rasittavia. Niiden kanssa toimiminen ja uuden opettelu on mulle erittäin konkreettisesti paremman maailman ja tulevaisuuden luomista omalla panoksella. Se, että mä pääsen opettamaan niille huippu tärkeitä taitoja kuten ryhmässä toimimista, kierrätystä tai häviämistä ja ennen kaikkea itseluottamuksen kasvaminen onnistumisien myötä. Tässä ajassa ei mitään suuren suuria taitoja ehditty kerryttää, mutta ajatuskin siitä mitä tuleva voi tuoda tekee työstä tosi merkityksellistä.

Partiosta tuli mulle siis hyvin pian harrastuksen lisäksi vapaaehtoistyö, mutta pikku hiljaa tää lähentelee elämäntapaa. Mulla enemmän päiviä, jolloin on partiota kuin ilman! Ennen kaikkea siinä merkitsee partiolaisten tunnus “Ole valmis!” Partion kautta oon löytänyt ennakkoluulottomuutta, heittäytymiskykyä, halua auttaa ja ottaa vastuuta ja olen pystynyt toteuttamaan itseäni ja näitä asioita juuri partiossa. Välillä sitä miettii, miksi ottaa vastaan kaikenlaisia pestejä esim. Omalla kohdalla kolomestarin homma, mutta jonkun on otettava vastuu kolon siisteydestä ja sitä kautta kaikkien viihtyvyydestä, niin miksen se voi olla just mä? “Hei mähän hoidan tän!”

“Ole valmis!” Näkyy myös kaikissa partiokavereissa, mistä muualta löytää tyyppejä, jotka nukkuu – 20 asteen pakkasessa laavussa, tulee sunnuntaina siivoomaan koko päiväksi, käy törkeetä paperisotaa, tulee auttamaan kymmenen riehuvan lapsen kanssa tai paistamaan satoja lettuja tapahtumaan kuin partiosta? Ja meillä on vielä kaiken lisäksi hauskaa, sillä saadaan tehä jotain uutta tai merkityksellistä parhaiden kavereiden kanssa.

Merkityksellisyys. Se on tärkeetä. Kiitos tehdystä työstä, ei sitä muuten jaksaisi. “Sä tuut hyvin toimeen lasten kanssa”: mä tiedän, että teen oikein lasten kanssa ja ne oppii. Mun ei tarvi pohdiskella, että miksi jaksan joka viikko suunnitella lasten kokousta ja johtaa sitä. Mä jaksan sitä, koska nautin siitä ja silloin kun en nauti niin tiedän, että mun duunia ja panosta arvostetaan. Sekä ne lasten hymyt että vanhempien ja johtajakavereiden kiitokset.
Keväällä isoin partioprojektini oli Espoon Vihreen tehtäväsihteriyys, ei se mikään valtava homma ois ollu, mutta saatoin tehdä itse kisoja edeltävänä päivänä enemmän hommaa kuin pestiin olisi kuulunut. Viikonloppu oli rankka, mutta lopussa kiitos seisoo ja antaa syyn miksi sen kaiken jaksoi tehdä.

Partio on tuonut myös muutakin kuin pestit, joissa voin kokea onnistumisia, nimittäin kisat. Ensimmäisiin partiotaitokisoihin osallistuin talvella, Hanki ystävä -piirin talvikisat. Vaikka oli kylmä, välillä vähän ärsytti ja aika usein jokin meni pieleen, niin siinä oli jotain mikä koukutti. Yksi vartiolaisistani kehui suunnistustaitojani ja kehotti luottamaan niihin enemmän. “Kyllä sä osaat.” Siinä oli jotain tosi hienoa, että minä, jolla on vaan koululiikunnasta peräisin olevat suunnistustaidot, oli se joka sai suunnistaa kisoissa eniten ja jonka taitoihin luotettiin.

 

img_0961

Jollain sairaalla tavalla niistä kylmistä ja lähes unettomista öistä oppii pitämään ja rakastamaan. Huippu vartio ja huippu tiimityö, en valita, vaikka syys-SM Juntun sijoitus ei ollut kuin kahdeksas. Vaikka onhan se ihan törkeän hienoa sanoa, että ollaan Suomen sinisen sarjan kahdeksaksi paras vartio!

 

Kesän huipennus oli ensimmäinen partioleiri Roihu, joka oli kyllä aivan upea. Huippu viikko parhassa seurassa eikä tekeminen loppunut kesken: ikonin maalausta, huonepakopeli, trangialla kokkailua, uimista, kortin peluuta, seminaareja, yhteisohjelmia 17 000 muun partiolaisen kanssa, mehucocktailien tekoa, selviytymistaitojen opettelua ja nauramista. Sopivasti buustia syksyn partiopesteihin ja kouluun.

Kesän loputtua aika montaa pestiä kolahti mulle, omaa syytäni tosin, koska ei niitä kukaan oo väkisin mulle tuputellut vaan omaa kiinnostus on niiden äärelle johdatellut. Oon päässyt suunnittelemaan sudareille ohjelmaa lippukuntaretkelle, johtamaan retkeä, tekemään Helmi 2017 viestintää ja nyt hallituksen kautta lippukunnan viestintää. Suurin osa on noista vielä kesken, mutta onneksi ihan hyvällä mallilla.

Nyt, kun mietin, että mitenköhän se EVP on 2015 vuodesta kasvanut niin olen sitä mieltä, että partio on vaikuttanut muhun. Olen päässyt turvallisessa ympäristössä kokeilemaan uusia haasteita pestejen kautta, tietäen kumminkin, että on hyvä tukiverkko ja aina joku joka voi auttaa tarvittaessa. Tätä kautta kouluprojektit tuntuu aina vaan pienemmiltä, eikä niin suurilta haasteita. Metsässä oleskelusta on oppinut omatoimisuutta ja siedätyshoitoa pientä ötökkäkammoa vastaan. (Sen takia talviretkeily on kivaa, koska silloin ei tarvitse kestää kaiken maailman otuksia).

Talviretken jumppailuja sudareiden kanssa. Jos sä oot innostunut, niin sudaritkin pystyy innostumaan!

Talviretken jumppailuja sudareiden kanssa. Jos sä oot innostunut, niin sudaritkin pystyy innostumaan!

Partiota vasta vuodesta 2015, mutta loppua ei ainakaan tällä hetkellä näy! Ja suosittelen kokeilemaan jokaista, partio pystyy tarjoomaan niin monia eri asiota, että siitä löytyy jokaiselle jotakin.