• EUR

    HUOM! Maksu laskutetaan euroissa. Muilla valuutoilla näytetyt hinnat ovat arvioita perustuen Euroopan Keskuspankin päivän valuuttakurssiin.


    • EUR
    • SEK kr
    • GBP £
    • USD $
    • AUD $
    • CAD $
    • CHF
    • CZK
    • DKK kr
    • JPY ¥
    • NOK kr
    • PLN
    • RUB руб

Ostoskorisi on tyhjä.

Johtajana ihminen

img_9632_Viivi Keinanen

Jokaiselle tulee partiopolullaan jossain vaiheessa eteen tilanne, jossa täytyy johtaa jotakin tai ottaa vastuuta jostakin. Toiset ovat odottaneet tuota hetkeä kuin kuuta nousevaa, mutta toiset ovat siitä kauhuissaan. Uuden vastuun ottaminen ei kuitenkaan saisi olla kokeneemmallekaan partiolaiselle liian kuormittavaa.

img_9411_Viivi Keinanen

En itse ole kovinkaan pitkän linjan partiolainen, vaikka moni minut usein sellaiseksi mieltääkin. Aloitettuani partion viidennellä luokalla olen seikkailija-koloiltojen ja erinäisten tarpoja-tapahtumien kautta edennyt mielestäni kohtalaisen ripeästi aluejärjestön hallinnollisiin hommiin mukaan. En ole koskaan vetänyt ryhmää, mikä ei sinänsä itseäni häiritse. Ajoittain ulkopuolisten kyselijöiden äänistä kuitenkin kuuluu läpi lievä epäusko kykyjäni kohtaan, kun ”Ethän sinä ole koskaan edes ryhmää vetänyt.” Pidemmän päälle keskusteluissa kuitenkin useimmiten paljastuu, että he eivät vain ole aiemmin olleet tietoisia toisenlaisista tavoista kehittyä johtajaksi.

img_9728_Viivi Keinanen

Yleinen traditio partiossa on pitkään ollut se, että kasvaessaan samoajaikäiseksi partiolainen alkaa vetää pienempien ryhmää. Nuorille ryhmänohjaajille on tarjolla kurssi pestin tueksi. Ryhmänohjaajakoulutus (ROK) antaa ainakin periaatteessa valmiudet ryhmän johtamiseen, mutta kaikille johtajuus ei siitä huolimatta sovi. Sonja Parkkinen kirjoitti Partio-lehdessä (3/2016) johtamisesta. Artikkelissa todetaan, että ne, jotka eivät johda ryhmää, ovat suurimmassa vaarassa jäädä partiomaailman ulkopuolelle.

Meidän lippukunnassamme ongelma on pyritty poistamaan samoajien ja vaeltajien omien koloiltojen avulla. Luotsit toimivat toiminnan taustavastaavina, mutta muutoin me samoaja-vaeltajat saamme itse suunnitella oman toimintamme sellaiseksi, mistä pidämme. Piiritasolla isommille on tarjolla muutamia tapahtumia vuosittain, mutta kynnys osallistua niihin voi muodostua suureksi, jos ei koko muuna vuonna ole partiotoimintaan muuten osallistunut.

img_9437_Viivi Keinanen

Viimeisin partiohommani, jota olen edelliset reilu puoli vuotta työstänyt, oli lippukuntamme syysleiri Hehku. Järjestin sen Partionjohtajan peruskurssin (PJPK) lopputyönäni. Kurssiin kuului pääsiäisenä järjestetty kurssiosuus, jossa opeteltiin monenlaisia hyödyllisiä taitoja aina turvallisuussuunnitelman laatimisesta talousarvion tekemiseen ja aikatauluttamiseen. Kurssiosuuden jälkeen alkoi lopputyön suunnittelu ja toteutus. Omaksi lopputyökseni muodostui lippukuntamme syysleirin järjestäminen, sillä se sopi itselleni sekä aikataulullisesti että haastavuudeltaan. Leiriä suunnitellessa ja toteuttaessa tuli kohdattua monia sellaisia haasteita, joiden eteen en vielä koskaan aiemmin ollut joutunut. Täytyi rekrytoida johtajia (ja johtaa heitä), ottaa kantaa leirialueen infrastruktuurin riittävyyteen seitsemällekymmenelle hengelle, päättää ostettavien polttopuiden määrä, hommata telttoja lainaksi, kun lippukunnalla ei ollut riittävästi isoja kamiinallisia telttoja käytettävissä syyskylmiin öihin… Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Lopulta leiri tuli, oli ja meni.

img_9443_Viivi Keinanen

Kurssisuoritukseen kuului lisäksi myös lopputyön raportointi. Viisikymmentä kaksi sivua kolmessa päivässä raporttia tehtyäni kuitenkin ymmärsin, mikä puuduttavan paperipartion, raportin väkertämisen ja kurssilla istuttujen tuntien tarkoitus selkeästikin oli ollut. Ymmärsin, että kaiken tarkoitus ei ole antaa aina itselle huikaisevia uusia kokemuksia, vaan välillä on jokaisen aika olla se tuki, eräänlainen mahdollistaja toisten partiotaipaleella. Oma polkuni johtajuudessa on ollut poukkoileva; hieman välillä sitä, tätä ja tuotakin, mutta se on alkanut suhteellisen nuorena. Ei kuitenkaan saa yleistää – toisilla varttuminen kestää tässä suhteessa pitkälle juridiseen aikuisuuteen asti.

On olemassa erilaisia ihmisiä ja siksi myös erilaisia johtajia. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että kukaan ei pärjää yksin. Vastuut olisi hyvä jakaa tasaisesti useamman ihmisen harteille, jotta vapaaehtoistyön taakka ei tukahduttaisi ketään alleen. Yksi nauttii lasten kanssa puuhailemisesta, toinen projektiluonteisesta tapahtumakoordinoinnista ja kolmas on elementissään talouslaskelmien parissa. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää vankkumaton rakkaus partiota kohtaan.

img_9677_Viivi Keinanen

Viime viikolla syyslomailtiin. Mökkiympäristössä etsittiin tutusta maastosta uusia puolia ja hylättiin metsätiet ainoina mahdollisina kulkureitteinä. Metsän läpi kompassin avulla suunnatessa löytyi lähimetsistä uusia paikkoja sekä reittejä. Kannattaa joskus kokeilla.

-Viivi